PSYCHEDELIC EXPERIENCE FAQ fin
                                VERSIO 1.0a
                      Viimeisin päivitys: 11 Kesä 2001

                gnosis@brahman.nullnet.fi   (kirjoittaja, tekstin asettelu)
              & nipo@brahman.nullnet.fi     (kirjoittaja)

		kontrol@brahman.nullnet.fi  (suomentaja)


      Kiitokset Timothy Leary, Ph.D.        (The Psychedelic
              & Ralph Metzner, Ph.D.         Experiencen kirjoittamisesta)
              & Richard Alpert, Ph.D.
              & bobw@promind.com            (monista kommenteista)
              & Visionary Plants -postituslistalle
              & fi-vpl-postituslistalle 
	        & kaikille anonyymeille nettaajille, jotka auttoivat projektissa
              & erityiskiitos sisäavaruusastronauttiystävillemme tutkimuksesta,
		    kumppanuudesta ja silkasta olemassaolosta
                

<> 0: SISÄLLYSLUETTELO
      ~~~~~~~~~~~~~~~~
   1: Johdanto

   2: Ennen

      2.0 Aineen valinta
      2.1 Kumppaneiden valinta
      2.2 Paikan valinta
      2.3 Pakkaaminen
      2.4 Musiikki
      2.5 Trippilelut
      2.6 Aineiden yhteisvaikutukset
      2.7 Muuta
      2.8 Matkan tarkoitus
   
   3: Aikana
   
      3.0 Yleisiä neuvoja
      3.1 Fyysiset häiriöt
      3.2 Lentosuunnitelma
      3.3 Psykedeelien välisiä eroja
      3.4 Visuaalit
      3.5 Psykedeelinen taso
   
   4: Jälkeen
   
      4.0 Yleistä
      4.1 Matkan jälkivaikutuksia
      4.2 Eraserhead-syndrooma
   
   5: Matkaajalle
   
      5.0 Esipuhe
      5.1 Mielentila
      5.2 Ei hätää, ole iloinen
      5.3 Trippaaminen huvin vuoksi
      5.4 Jaken näkemys
      5.5 Muuta muistamisen arvoista
      5.6 Loppuviisastelua
   
   6: Oppaalle
   
      6.0 Esipuhe
      6.1 Vaatimukset
      6.2 Tehtävä
      6.3 Hankaluuksien hoitaminen
      6.4 Anonyymin kirjoittajan tiivistelmä
      6.5 Alaviite
   
   7: Yhteenveto

<> 1: JOHDANTO
      ~~~~~~~~
Erilaisista psykedeelisistä kokemuksista on kirjoitettu runsaasti
ja Internetistä löytyy mainioitakin kirjoituksia, kuten edellä mainitun 
_Psychedelic Experience:n_ elektroninen versio. Tähän mennessä ei kuitenkaan 
ole ollut yhtäkään lähdettä, joka valmistelisi ensi kertaa käyttöä 
harkitsevaa matkaan tai lähestyisi aihetta tavalla, joka olisi myös 
niiden ymmärrettävissä, jotka eivät aiemmin ole tripanneet.

Tämä tiedosto syntyi alunperin Psilocybe FAQ:sta, joka sisälsi melkoisesti
tietoa, joka osoittautui sopivan kaikkiin psykedeeleihin, eikä vain sieniin.
Niinpä erotimme soveltuvat osat ja tarpeen vaatiessa laajensimme niitä
muodostaen tämän tekstin. Kuten aiemminkin, "me" ja "minä" vaihtelevat
tekstissä sattumanvaraisesti eri kirjoittajien kesken.

FAQ on jaettu viiteen pääosaan. Osat 2-4, "Ennen", "Aikana" ja "Jälkeen",
kattavat valmistautumisen matkaan, matkan itsensä ja jälkivaikutukset.
Osa 5 antaa lisätietoa ensi kertaa trippaaville, osa 6 ensi kertaa
oppaana toimiville.

Tähän FAQ:uun ilmestyy myöhemmin "Korkea-annoslisäosa" (KAL), jonka
tarkoitus on tarjota lisätietoa voimakkaiden annosten vaikutuksia tutkiville.
[Älkää pidättäko henkeänne ilmestymisen suhteen. -Suom.huom.]

Kommentit ja kritiikki tervetulleita, kuten aina. Nauttikaa lennosta.


<> 2: ENNEN
      ~~~~~
   Kaikki matkavalmistelut, henkiset tai muuten.


<> 2.0 Aineen valinta

Kaikkein yleisimmät psykedeelit ovat LSD ja sienet. Kannabis, joskin
tavallaan psykedeeli, ei ole voimakkuudeltaan läheskään samaa luokkaa
"oikeiden" psykedeelien kanssa, ainakaan tyypillisesti käytetyillä
annoksilla. Se pystyy silti osoittamaan alkoholin/nikotiinin/kofeiinin
käyttäjille, että muunkinlaisia aineita on olemassa. Suuri osa tästä 
tekstistä soveltuu myös MDMA:han, joskin sekin sijoittuu eri luokkaan.
Lisäksi sen yleisimmät käyttötavat eivät ole niinkään tajuntaa laajentavia
kuin fyysisesti ekstaattisia. Lisäksi on tietenkin DMT, 2C-B ja koko joukko
muita eksoottisia aineita, joihin keskivertohenkilö ei törmänne kovinkaan
usein. Näistä annetaan lisäinformaatiota KAL:ssä.

Niille onnekkaille ensikertalaisille, joilla on valinnanvaraa, 
suosittelisin sieniä. Sienitrippi kestää korkeintaan kuusi tuntia, 
kun taas LSD-trippi saattaa kestää jopa 12 tuntia. Näistä kuudesta 
lisätunnista ainakin muutama on lähes aina liikaa, varsinkin ensi kertaa 
tripatessa. Jotkut ihmiset kylläkin pitävät LSD:tä "positiivisempana" tai 
"piristävämpänä" psykedeelinä kuin sieniä, jotka vaihtelevat enemmän 
mielialan mukaan. Itse näen lyhyen keston tärkeämpänä: negatiiviset 
ensitripit ovat joka tapauksessa hyvin harvinaisia.

Annostuksen tulisi olla melko alhainen: annosta voi aina nostaa seuraavalla
kerralla, jos se on liian alhainen, mutta liian voimakasta annosta ei
voi enää heikentää. Mustan pörssin markkinoilla on valitettavasti hyvin
vaikeaa arvioida annoksen voimakkuutta, joten on hyvä idea antaa jonkun
kokeneen trippaajan ensin arvioida kyseisen erän voimakkuus. Lue LSD ja
Psilocybe FAQ:t tarkkaa annostusta varten. Varo erityisesti LSD:n kanssa
tekemästä virhettä "mitään ei tapahdu, pitää kai ottaa lisää", kun olet 
nauttinut ensimmäisen annoksen. Odota aina ainakin yksi tunti psilosybiinin 
ja ainakin kaksi tuntia LSD:n kanssa, ennen kuin päätät ottaa enemmän
"tehostaaksesi" trippiä.

Toisaalta, Dave Gross'in  sanoin:

Mutta ei liian alhainen. Ensimmäinen trippi on tärkeä ja ensikohtaamiseen
psykedeelisen kokemuksen kanssa tuntuu sisältyvän erityistä potentiaalia.
IMHO voi olla hyvä, että ensimmäinen trippi on voimakas - sukella sekaan
sen sijaan että kahlaisit. Matkalla on kaksi tavoitetta - vähentää huonon
tripin mahdollisuutta ja voimakkuutta sekä lisätä hyvän tripin syvyyttä
ja sanoinkuvaamatonta intensiivisyyttä. Molemmat tavoitteet ovat tärkeitä,
mutta jos turvallisuus olisi pakottavan tarkeää, tuskinpa edes harkitsisit
laittoman, tajuntaamuuttavan kemikaalin käyttöä. Tarvitaan tasapainoa
varovaisuuden ("Kuinka trippaan turvallisesti") ja innostuksen ("Kuinka
nähdä jumala, olla jumala ja tehdä jumala tarpeettomaksi Pink Floydia
kuunnellessa") välillä.

<> 2.1 Kumppaneiden valinta

Trippiä varten valitun ryhmän dynamiikka on ratkaisevan tärkeä. Seuraavassa
tarkastellaan asiaan vaikuttavia tekijöitä yksi kerrallaan:

- Millaisia ystäviä

  Lainatakseni anonyymiä tekstiä, joka kuvaa sopivia matkakumppaneita
  loistavasti:

 "Valitse joku, joka on valmis kuuntelemaan, kun laulat samaa laulua
  uudestaan ja uudestaan, nuotin vierestä ja virheellisin sanoin.
  Joku, jonka läsnäolo ei saa sinua tuntemaan itseäsi vaivautuneeksi,
  ja joka ei tunne itseään vaivautuneeksi, nähdessään sinun kuolaavan,
  nauravan, itkevän, laskevan allesi pelosta tai puhuvan Jumalalle.
  Joku, joka on valmis pitämään kiinni kädestäsi vessassa käydessäsi,
  ettet pääse putoamaan ja huuhtoutumaan veden mukana viemäriin.
  Kenties joku hieman itseäsi fyysisesti vahvempi.

  Ehdottomasti joku, joka on tripannut aiemminkin, useammin kuin kerran.
  Joku, jolla on tarinoita kerrottavana - ja asioita joista he osaavat
  olla hiljaa. Joku, joka tuntuu ottavan asian vakavasti, mutta pystyy
  silti suhtautumaan siihen huumorilla.

  Ehdottomasti joku, jolla on myötätuntoa ja viisautta.

  Ehdottomasti joku, joka ei jätä sinua yksiksesi edes hetkeksi.

  Jos valitset jonkun, jonka kanssa kanssa saatat tuntea olosi 
  seksuaaliseksi, varmistu siitä, että hän hyväksyy kömpelön, 
  hihittävän hölmön, ja ettei hän pahastu, jos et kykene tai unohdat.
  
  Jonkun, joka kykenee pysymään rauhallisena ja pitämään sinut
  rauhallisena, jos käyt levottomaksi.

  Jos löydät jonkun, joka täyttää kaikki nämä vaatimukset, harkitse
  avioliittoa. Yritä olla sen arvoinen."

- Ryhmän koko

  Yksinään trippaaminen, varsinkin ensimmäisellä kerralla, on varsin
  hölmöä. Kaksi merkittävää tekijää vaikuttaa ryhmäkoon valintaan.
  Ensinnäkin, kokemattomien henkilöiden ollessa kyseessä ystävän tai
  ystävien läsnäolo vähentää mahdollisuutta, että joku joutuu paniikkiin.
  Toisaalta, ryhmän koon kasvaessa geometrisesti, jännitteet ja
  vastakkainasettelut ryhmän sisällä kasvavat eksponentiaalisesti,
  mikä luo kireän ilmapiirin ja lisää huonojen trippien mahdollisuutta.
  Parilliset luvut ovat myöskin suositeltavia, koska jos/kun ryhmä
  hajoaa pareiksi, ei ole mukavaa joutua olemaan se, joka jää yksin.
  Suosittelemmekin seuraavia ryhmäkokoja:

  Kaikki kokemattomia:  3-4
  Yksi kokematon:  2-3
  Kaikki kokeneita:  2

  Jos kaikki ovat kokemattomia, joukossa pitäisi myös olla opas, joka
  ottaa vain vähän tai ei laisinkaan. Hän voi siten tarvittaessa paremmin
  avustaa muita sekä yleensäkin tarvittaessa toimia linkkinä muuhun
  maailmaan. Oppaan läsnäolo on suositeltavaa myös muille kuin
  ensikertalaisille, joskin muuttuu todella tärkeäksi vasta suuria
  annoksia käytettäessä.

  Kokenut opas, kuten psykoterapeutti tai shamaani, pystyy joskus
  toimimaan suurempienkin ryhmien, esimerkiksi 8-16 hengen kanssa, 
  mutta yleensä kaikilla ryhmän jäsenillä on ainakin jonkin verran 
  aiempaa kokemusta.

- Luottamus ryhmässä

  Tämä on kenties tärkein yksittäinen tekijä. Jos pystyt luottamaan
  ihmisiin, joiden kanssa trippaat, tunnet olosi rennoksi heidän
  kanssaan matkan aikana ja pystyt käyttämään aikasi "tuottoisasti",
  sen sijaan että pohdiskelisit paikallaolijoiden kätkettyjä
  tarkoitusperiä. Kyky luottaa oppaan harkintakykyyn on siten
  erityisen tärkeää.

- Sukupuoliseikat

  Trippaaminen sopivan sukupuolen edustajien kanssa on hauskaa, mutta
  saattaa myös tuoda mukanaan ongelman seksuaalisesta jännitteestä.
  Tunteet saattavat tulla esille tripin aikana, mutta on myös mahdollista
  tulkita väärin toisten signaaleja ja tehdä jotain, mikä osoittautuu
  myöhemmin kiusalliseksi. Yleensäkin trippaaminen kahdestaan jonkun
  kanssa on vähintään henkisesti melko intiimi kokemus, salatut 
  tunteet mahdollisesti nousevat pintaan ja estot eivät ehkä toimi 
  samalla tavalla kuin yleensä. Jälleen kerran, kannattaa tietää, millä 
  pohjalla ollaan liikkeellä, niin ei tule harmillisia tilanteita. 
  Kannattaa myös huomata, että ihmisten, joilla on ongelmia suhteessaan 
  (eronneet äskettäin, riitelevät jatkuvasti yms.), ei tulisi tripata 
  yhdessä, koska tällöin trippi todennäköisesti keskittyy juuri näihin 
  kielteisiin seikkoihin.

  Keskeinen ominaisuus on jälleen kerran luottamus. Jos kaikki ryhmän
  jäsenet ovat valmiita luottamaan toisiinsa, ongelmia ei pitaisi ilmetä.
  Esille tulevista asioista keskusteleminen ja ryhmämeditaation kaltaiset
  harjoitukset saattavat osoittautua hyödyllisiksi. Myös yhteinen
  MDMA-kokemus saattaa auttaa.

  Yksi trippausryhmistämme törmäsi ongelmaan tässä asiassa, usean
  kuukauden ajan ryhmän kolmen jäsenen kesken vallitsi erittäin
  epämiellyttävä epäluottamuksen ja vainoharhaisuuden ilmapiiri.
  Lopulta tilanne muuttui sietämättömäksi ja kohdattiin, suoran
  ja rehellisen keskustelun kautta ongelma ratkesi ennenkuin se
  räjähti naamallemme.

  Tarinan opetus: älä anna tämän sattua omalle ryhmällesi. Tämäntapaisista
  asioista keskusteleminen saattaa rikkoa etikettiä ja tuntua nololta,
  mutta se on _paljon_ parempi vaihtoehto kuin joutua elämään jatkuvasti
  epävarmassa ja myrkyllisessä ilmapiirissä.

- Päätöksenteko

  Eturistiriitoja saattaa syntyä eritoten suurissa ryhmissä tripatessa.
  Muutamia suositeltavia ohjeita:

  = Kysy aina kaikilta läsnäolevilta käykö, että vaihdat musiikkia,
    laitat valot päälle, tms.

  = Jokaisella ryhmänjäsenellä tulisi olla absoluuttinen veto-oikeus,
    eli jos kaikki muut haluavat tehdä asian X, mutta joku ei todella
    halua, niin ryhmä ei tee asiaa X.

  = Opas ratkaisee viimekädessä erimielisyydet.

- Annokset ryhmässä

  Oppaan tulisi nauttia ainetta itsekin päästäkseen paremmin samalle
  aaltopituudelle muiden kanssa ja tehdäkseen seuraavista 6 tai 12
  tunnista vieläkin kiintoisampia. Hänen annoksensa ei kuitenkaan tulisi
  olla niin suuri, että hän menettää yhteyden todellisuuteen. Suunnilleen
  taso 2 on lienee sopivin. Mahdollisesti opasta lukuunottamatta
  kaikkien paikallaolijoiden tulisi olla vaikutuksen alaisina, koska
  ei-trippaajat erottuvat muuten joukosta ja tapaavat vetää muitakin
  takaisin todellisuuteen.

<> 2.2 Paikan valinta

Ihanteellinen trippauspaikka on

 - eristynyt, jottet törmää ystäviin/sukulaisiin/naapureihin matkan
   aikana
 - maaseudulla, jotta pääset pois kaupungin hyörinästä ja metelistä
   nauttimaan luonnosta
 - tuttu, jotta tunnet olosi kotoisaksi ja turvalliseksi
 - mukava, eli tarpeeksi tilaa ja lepopaikkoja kaikille.

Valitettavasti kaikki nämä vaatimukset täyttävän paikan löytäminen
on useimmille meistä mahdotonta, joten on tyydyttävä vähempään.
Jos sinulla on oma asunto, hienoa. Varmista vain, että katkaiset
kaikki yhteydet ulkomaailmaan matkan ajaksi (irrota puhelin ja ovikello,
kytke matkapuhelin pois päältä tai äänettömäksi, kerro ihmisille, 
ettet ole tavattavissa). Jos elät yhä kotona vanhempiesi luona, 
valitse aika, jolloin olet absoluuttisen, täydellisen ja totaalisen 
varma etteivät he pamahda ovesta sisään kesken trippisi. Harkitse 
mökin vuokraamista viikonlopuksi tai kenties motellihuonetta. Hinta 
ei liene kohtuuton, jos kaikki jakavat sen. Suomessa on tuhansia 
edullisia kesämökkejä, lähes aina järven ja metsän läheisyydessä. 
Ne täyttävät ihanteellisen trippauspaikan vaatimukset hienosti.

Parin ensimmäisen tripin aikana suosittelisin sisällä pysyttelemistä,
ainakin huipun ajan, kenties pistäytyen läheisessä puistossa, kun
vaikutukset alkavat hiipua. Toinen valinta on yö- ja päivämatkojen
välillä. Yöllä visuaalit tulevat selvemmin esiin ja hämärä lisää
asioiden tripahtavuutta sekä ulkona käynti on helpompaa, koska
liikkeellä on vähemmän ihmisiä. Yöllä trippaamisessa on myös se etu,
että pääset nukkumaan suoraan matkan jälkeen ja heräät aamulla pirteänä.
Toisaalta taas yöllä asiat saattavat vaikuttaa hieman liiankin
oudoilta ja ryöstetyksi joutuminen tripatessa _ei_ olisi mukava
kokemus.

Kunhan saat hieman kokemusta ja kykenet toimimaan ei-trippaajien kanssa
matkan aikana, voit heittäytyä seikkailuhenkiseksi ja lähteä telttailemaan
metsään, käydä uimarannalla, huvipuistossa, reiveissä... Leary (kai) sanoi
joskus, että suurin syy ihmisten psykedeeleihin kyllästymiseen on, että he 
tekevät aina samoja asioita trippaillessaan sen sijaan että kokeilisivat 
jotakin uutta.

<> 2.3 Pakkaaminen

Aloita "pakkaaminen" paria päivää ennen matkalle lähtöä. Lataa aivoihisi
kaikkea, minkä arvelet hyödylliseksi. Itse pidän luontodokumenteista,
koska ne on helppo pakata (TV tai video). Kirjatkin käyvät hyvin, mutta
ovat hitaampia. Ajan viettäminen luonnon keskellä hiljaa ja rauhallisesti
sekä meditointi varmistavat, että saan tarpeeksi henkistä energiaa ja
iloa mukaani. Yritä irtautua tavanomaisista kuvioistasi ja mikäli olet
stressaantunut, yritä pitää vielä muutama ylimääräinen päivä vapaana
kaikesta ennen matkalle lähtöä.

Harkitse mitä syöt matkaa edeltävien 8-12 tunnin aikana. Olisi hyvä saada
hieman energiaa varastoon matkan ajaksi, joten pienehkö, hiilihydraatti-
ja proteiinipitoinen ateria 3-4 tuntia ennen trippiä on hyödyllinen
varsinkin pidemmille LSD-matkoille. Toisaalta, paastoaminen tai pelkän
nesteen nauttiminen trippauspäivänä saattaa antaa matkalle keveyttä,
joka on hyödyllistä uskonnollisesti tai shamanistisesti suuntautuneelle
matkalle. Jos syöt aterian 1-2 tuntia ennen matkaa, nauttimasi psykedeeli
imeytyy hitaammin (paitsi kielen alta imeytetty LSD), ja saattaa lisätä
pahoinvoinnin ja ruuansulatuskanavan häiriöitä niillä, jotka ovat tähän
taipuvaisia. Voi olla hyvä idea välttää rasvaisia ruokia trippauspäivänä,
joskin pieni määrä suklaata sienten kanssa on meksikolainen perinne.

Vältä epämiellyttäviä tilanteita juuri ennen matkaa. Jos katsot liikaa
kauhuelokuvia tai pidät parin tunnin huutokilpailun vanhempiesi tai
tyttö/poikaystäväsi kanssa, tämä tunnelataus luultavasti heijastuu
matkan kulkuun.

<> 2.4 Musiikki

Yksi settingin tärkeimmistä tekijöistä on musiikki, varsinkin kaupungeissa,
missä musiikki voi olla tarpeen peittämään ja muuttamaan jokapäiväistä
äänimaisemaa. Musiikki voi elävöittää mielikuvitustasi lukemattomin tavoin.
Musiikki voi viedä sinut mukanaan, lohduttaa tai tehdä olosi uskomattoman
hyväksi. Se voi kuitenkin saada sinut myös surulliseksi, hermostuneeksi tai 
vihaiseksi. Siksi oikeat musiikkivalinnat ovatkin hyvin tärkeitä. On olemassa
trippausmusiikkia ja trippausmusiikkia - riippuen omista tavoitteistasi.
Keskityn tässä lähinnä syvällisempään puoleen, musiikkiin shamanistisille
matkoille, avaruusmatkailuun ja voimakkaisiin taikasienikokemuksiin.
Kirjoitan omasta kokemuksestani, oman viitekehykseni kautta, joten kaikki
ehdotukset tuskin ovat sinun mieleesi - olin itsekin usein epäluuloinen,
mutta tulokset ovat monesti hämmästyttäviä ja yllättäviä. Musiikki, josta
pidät tavanomaisessa tajunnantilassa, ei luultavasti ole ideaalinen
vaihtoehto - esimerkiksi suuri osa nykyään tuotetusta ambientista ei ole
kovin hyvää trippaamiseen, vaikkakin luultavasti erinomaista kuunneltavaa
juuri ennen ja jälkeen matkan. Yritä löytää musiikkia, joka on rauhallista,
ei liian hektistä tai nopeaa, ei perustu liikaa rakenteisiin ja pysyy
tarpeen vaatiessa taustalla.

Tyypillinen matkamusiikki noudattelee seuraavaa kaavaa:

1. tunti: Iloista, rentouttavaa, ei välttämättä kovin syvällistä musiikkia.
  Orbin _Adventures Beyond the Ultraworld_ on mainio, "Little Fluffy Clouds"
  saa sinut juuri oikealle tuulelle.

2.-3. tunti: Huippu ajoittuu tälle välille, joten musiikkivalintaan tulisi
  kiinnittää erityistä huomiota. Valitse jotain hyvin hiljaista ja rauhoittavaa.
  Edempänä on lukuisia ehdotuksia.

4.-6. tunti: Lisää samaa tai ei mitään. Tässä vaiheessa musiikki on
  pelkästään taustalla ja valinnalla ei ole enää niin suurta merkitystä.

Ylläolevat ajat koskevat psilosybiiniä, kerro kahdella LSD:tä varten.
Seuraavassa muutamia esimerkkejä matkamusiikista:

Ambient - tällä nimellä tehdään nykyään paljon erilaista musiikkia ja voi
  olla vaikeaa löytää jotakin todella ambientaalista kaikkien ambient-tekno/dub
  julkaisujen joukosta. Omiin kaikkien aikojen suosikkeihini kuuluvat mm.
  Ashra Temple, John Cage, Cluster, Brian Eno, Robert Fripp, Steve Hillage,
  Daniel Lanois, Pink Floyd, David Toop & Max Eastley, Tangerine Dream ja
  Tuu. Kaikki näistä ovat kokeilemisen arvoisia. Monet musiikkikaupat
  niputtavat nämä virheellisesti New Age -nimikkeen alle kaiken maailman
  kristalliparannusmusiikin kanssa. Kevyemmällä ja teknommalla puolella
  kokeilun arvoisiä ovat mm. Aphex Twin, James Bernard, FFWD, FSOL, Pete
  Namlook, The Orb (varsinkin vanhat julkaisut), William Orbit, Seefeel,
  Sun Electric ja Terre Thaemlitz.

Etno - musiikkia eri kulttuureista ympäri maailmaa ja erityisesti shamanistista
  tai uskonnollista musiikkia - shamanistista rummutusta, digeridoota,
  gregoriaanista kirkkolaulua, buddhalaisten munkkien messuamista tai
  muuta vastaavaa. Meditaatiomusiikkikokoelmat voivat olla erittäin hyviä.
  Tällaista musiikkia on julkaistu suuret määrät ympäri maailmaa.

Minimalismi - erityisesti Terry Riley. Steve Reich, Philip Glass ja
 Lamonte Young ovat tehneet "psykoakustista musiikkia". Riley on
 erityisen.. sanoinkuvaamatonta.

Hiljaisuus - joko täydellinen hiljaisuus tai luonnon ääniä - kaikkien aikojen
  parasta matkamusiikkia. Sateen ropina voittaa jotakuinkin kaiken musiikin,
  mitä ihmiset ovat saaneet aikaan. Kokeile. Täydellistä.

Muut - jotkut pitävät kovasti vaikkapa industrialista tai rapista, ja joskin
  kummatkin kuulostavat varmasti mainioilta "tehostettuna", niihin tapaa
  kuitenkin sisältyä epämiellyttäviä tai jopa pelottavia elementtejä, joita
  olisi paras välttää kunnes tuntee käyttämänsä aineen hyvin. Välillä hieman
  tuhdimpi tekno (trance, acid, progresiivinen) on hienoa - itse pidän
  Orbitalin Orbital 2:ta nerokkaana - mutta yleensä liika perkussio (biitti)
  ei ole hyvästä. Monet pitävät klassisesta. Kannattaa välttää kovin synkkiä
  tai mahtipontisia teoksia, ne saattavat olla ahdistavia. Kannattaa kokeilla
  musiikkia, josta normaalistikin pidät, mutta miettiä myös millaisia
  tunteita se tapaa herättää ja haluatko kohdata noita tunnetiloja matkallasi.

Todelliseen "trippiin" neuvoni on kuitenkin: pakonopeuden saavutettuasi sammuta
valot, säädä musiikin voimakkuus subliminaalisen rajamaille, rentoudu ja
virittäydy Maan aaltopituudelle.

<> 2.5 Trippilelut

Trippilelut tulisi ottaa esiin vasta kun matkan huippu on selvästi ohitse ja
ryhmä alkaa palailla takaisin hyperavaruudesta ja kykenee taas toimimaan.
Jotkut kylläkin jatkavat mielellään pelkästään musiikin kuuntelua tai
hengellisempiä pyrkimyksiä. Ohessa joitakin ehdotuksia:

- Suhtautuminen kirjoihin vaihtelee. Useimmat pitävät lukemista hankalana,
  kun taas toiset pitävät trippaamista ainoana tapana ymmärtää esim. Joycea.

- Sitrushedelmät, erityisesti appelsiinit. Tajunnanräjäyttävä yhdistelmä
  tuoksua, rakennetta ja makua. Tuoremehu on kelvollinen vaihtoehto.

- Väriliituja tai maaleja piirtämiseen.

- Rummutus voi luoda mukavan transsinomaisen kokemuksen, joko yhden hengen
  rummuttaessa koko ryhmälle tai kaikkien liittyessä mukaan.

- Hyytelöt ja hyytelömäiset ruoat.

- Mitä tahansa pimeässä hohtavaa, ymmärrettävistä syistä ei kuitenkaan
  mielellään pääkalloja tai luurankoja.

- Mitä tahansa hohtavaa.

- Tuoreet kukkaset näyttävät upeilta ja tuoksuvat uskomattomalle.

- Ruoka-aineet tarjoavat runsaasti valinnanvaraa. Sitrushedelmien,
  makeisten, hyytelöiden ja muiden perinteisten suosikkien lisäksi
  kannattaa kokeilla jäätelöä, vauvanruokia (hedelmä- ja marjapitoisia),
  hiilihapotettuja virvoitusjuomia... Kannattaa huomata, että useimmat
  ihmiset pitävät matkan aikana syömistä hankalana, joten kyse on
  enemmänkin maistelusta. Turha siis varata suuria ruokamääriä.

- Suitsuke, varsinkin pimeällä kun voit heilutella tulipäätä ympäriinsä
  tracereiden luomiseksi tai katsella savua taskulampun valossa. Tuoksu
  tuo myös mukavan lisän ilmapiiriin.

- Koosh-pallot, mitä isompia sitä parempi, ovat ehdottoman kosmisia.
  Suosittelen erityisesti Sateenkaarikooshia, joka on iso ja värikäs.

- Peilit ovat kiinnostavia, mutta niissä on vaaransa. Ellei sinulla ole
  hyvä itsetunto, toisin kuin useimmilla, kasvosi tapaavat peittyä
  karvoihin/ötököihin/näppylöihin/tms. peiliin katsoessasi. Toisaalta,
  jotkut pitävät kovasti peileistä tripin aikana ja joissakin tapauksissa
  ihmiset ovat kertoneet itsetuntonsa kohentuneen pitkän peiliintuijotuksen
  jälkeen.

- Elokuvat ansaitsevat miltei oman lukunsa. Koska kaikilla on omat
  suosikkinsa, mainitsen vain yleisimmät. The Mind's Eye ja Beyond the
  Mind's Eye, molemmat tietokoneanimaatiota, ovat klassikoita. Disneyn
  Fantasia ja Liisa Ihmemaassa samoin. Koyaanisquatsi on myös
  suosittu. Kannattaa välttää mieltäkääntäviä elokuvia, kuten David
  Lynchin tuotanto, Natural Born Killers, Tetsuo jne., ne ovat liian
  pelottavia ja vaikeita seurata vaikutuksen alaisena.

- Soittimilla, varsinkin kitaroilla, on hauska leikkiä.

- Luonto on äärimmäinen trippilelu. Piste. Suosittelen erittäin vahvasti
  ulkona käymistä, varsinkin öisin; olen täysin vakuttunut että öinen
  metsä on tripatessa hienoin asia koko maailmankaikkeudessa. Aurinkoisen
  uimarannan ohella, ja auringonlaskunaikaisen järven, ja lumen peittämän
  pellon täysikuun aikaan, ja...

- 20-30 hertsin taajuudelle asetetut stroboskoopit ovat mainioita. Varoitus:
  stroboskoopit saattavat laukaista kohtauksen henkilöillä, joilla on
  piilevä epilepsia. Testaa tämä etukäteen.

- Pehmolelut ovat ehdottomia. Ne ovat miellyttävä linkki todellisuuteen ja ennen
  kaikkea niitä voi halata, niillä voi leikkiä ja heitellä niitä ympäriinsä.

- Televisio on ristiriitainen vaihtoehto, jotkut pitävät siitä, jotkut eivät
  voisi ajatellakaan viettävänsä matkaansa tv:n ääressä. Jos haluat kokeilla
  tätä, piirretyt (erit. Reboot) ovat hyvä vaihtoehto. Teletapit ovat myös
  parhaimmillaan erinomaisia. Iso Hali! Uudestaan!

- Ääntely. Pelkästään vokaaleilla leikkiminen tai glossolalia (omatekoinen
  "kieli" vokaaleja ja konsonantteja käyttäen) voi olla hauskaa, joko ryhmässä
  tai ringissä yksi kerrallaan.

- Vesi. Voit juoda sitä, roiskia sitä ja jos sitä on tarpeeksi, jopa
  kahlata siinä tai (iik!) upottaa itsesi siihen. En kylläkään suosittelisi
  varsinaisesti uimaan matkan aikana, varsinkaan tuntemattomissa vesissä.

- Ihmiset. Kanssaihmisistäsi irtoaa aivan hämmästyttävästi huvia matkan
  aikana, joskin olisi tietysti suotavaa, että huvitus tapahtuisi heidän
  kanssaan eikä kustannuksellaan. Esimerkiksi jo pelkät kommunikaatioyritykset
  voivat tuottaa kerrassaan hämmentäviä tilanteita.

Kokeile kaikenlaista ympärilläsi olevaa. Luonnosta löytyy loputon määrä
jänniä asioita, vaikkapa pikkukivet kuten lemmikkikiveni/amulettini
Herbert (jonka löysin erään päivänä rannalta muuntuneessa tajunnantilassa
ja joka on ollut uskollinen seuralaiseni siitä lähtien) voivat tuottaa
hupia tuntikausiksi.

<> 2.6 Aineiden yhteisvaikutukset

Useimmat aineet, laillisia tai ei, eivät luo hyviä yhteisvaikutuksia
psykedeelien kanssa, joten niitä on parempi välttää. Tietenkään
useimmilla käsikauppalääkkeillä, esimerkiksi aspiriinilla, ei ole paljon
merkitystä - paitsi ettet todellakaan halua päänsärkyä tripatessasi -
mutta vaikkapa masennuslääkkeet luovat kaikenlaisia arvaamattomia
vaikutuksia. Jotkin (esimerkiksi Prozac) heikentävät vaikutusta, kun 
taas toiset (esimerkiksi litium) voimistavat sitä aivan liikaa. 

Ylläolevaan on kolme merkittävää poikkeusta:

* Kannabiksella on matkan aikana poltettuna kolme tyypillista seurausta.
  Poltettuna ennen tai heti nauttimisen jälkeen, se yleensä "pehmentää"
  vaikutusta. Huipun aikana poltettuna se tekee matkasta voimakkaamman.
  Huipun jälkeen poltettuna se tuo tripin hetkeksi "takaisin". Huomioi,
  että nämä ovat vain /tyypillisiä/ vaikutuksia ja eri yksilöt saattavat
  reagoida eri tavoin.

* MDMA (ekstaasi) toimii hyvin sekä LSD:n että psilosybiinin kanssa.
  MDMA:n ja LSD:n yhdistelmää kutsutaan "candyflipiksi" ja MDMA:n
  ja sienten yhdistäminen tunnetaan "MX-ohjuksena" (M = mushrooms,
  X = ecstasy). Vaikutukset vaihtelevat muun muassa ajoituksen mukaan, 
  mutta joskus MDMA:ta käytetään luotaamaan omaa mielentilaa ennen matkaa 
  ja vahvistamaan positiivista perusvirettä ennen psykedeelin nauttimista.

* Typpioksiduuli (N2O, ilokaasu) laukaisee tripin hetkeksi tasolle 4/5.
  Muista hengittää ilmaa aina välillä, kun kokeilet tätä.

<> 2.7 Muuta

Vaatetuksen kannattaa olla rentoa ja helposti puettavissa tai riisuttavissa.
Ruumiinlämposi voi nousta pari astetta, joten keveä pukeutuminen auttaa.

Pidä saatavilla juotavaa (mieluiten vettä tai mehua, joskin hiilihapotetut
juomat ovat hauska trippilelu) ja kevyttä naposteltavaa syötäväksi
jälkikäteen. Katso kohdan 2.5 listaa suosikeista.

Pidä valot poissa päältä tai himmeällä. Vältä punaisia valoja; näkökentän
muuttuminen punertavaksi matkan aikana on yleistä, etkä halunne pahentaa
tilannetta.

Monet valmistautuvat matkaan jonkintyylisillä ruumiinharjoituksilla,
erityisen suosittuja ovat jooga ja hieronta. Varsinkin yhdistettynä
paastoamiseen/vähäiseen syömiseen, nämä voivat auttaa ohjaamaan
matkaa henkisempään suuntaan ja vähentää "häiriöitä" sen aikana.
Ohjattu meditaatio/visualisaatio matkan alussa on myös suosittua.

Tripatessa et välttämättä tulkitse ruumiisi antamia signaaleja samalla
tavoin kuin yleensä. Jos olet vaikkapa nälkäinen tai janoinen, taikka
sinulla on kylmä tai kuuma tai sinun pitäisi käydä vessassa, nämä
viestit saattavat viipyä tai muuttua matkalla tietoisuuteesi. Jos jossain
vaiheessa trippiä tunnet olosi kiihtyneeksi, tyytymättömäksi tai
ärtyneeksi, muttet oikein löydä asialle syytä, kokeile seuraavia:

* Vaihda musiikkia, jos musiikki on soimassa
* Muuta valaistusta
* Käy vessassa
* Juo lasi vettä

<> 2.8 Matkan tarkoitus

Lainaten suoraan _The Psychedelic Experienceä_:

Mikä on tavoitteena? Klassinen hindulaisuus tarjoaa neljä vaihtoehtoa:

(1) Henkinen kasvu, älyllinen ymmärrys, terävöitynyt näkemys itseen ja
    ja kulttuuriin, elämäntilanteen parantaminen, nopeutettu oppiminen,
    ammatillinen kehitys.

(2) Velvollisuus, muiden auttaminen, huolenpito, kuntoutuminen.

(3) Huvi, aistillinen nautinto, esteettinen mielihyvä, läheisyys toisiin,
    puhdas kokemus.

(4) Transsendenssi, vapautuminen egosta ja aika-avaruuden rajoista;
    mystinen yhtyminen.

Ekstrovertissä transsendenttisessä kokemuksessa minä yhtyy ekstaattisesti
ulkoisiin esineisiin (esimerkiksi kasveihin, toisiin ihmisiin). Introvertissa
kokemuksessa minä yhtyy sisäisiin elämänprosesseihin (valoja, energia-aaltoja,  
ruumiintoimintoja, orgaanisia muotoja ja niin eedelleen). Kumpikin tila voi 
olla positiivinen tai negatiivinen, mihin vaikuttaa matkaajan set ja setting.
Ekstroverttiin kokemukseen pyrittäessä matkalle tulisi ottaa mukaan
kynttilöitä, kuvia, kirjoja, suitsuketta, musiikkia tai nauhoituksia,
joiden tarkoituksena on ohjata tajuntaa haluttuun suuntaan. Introverttiä
kokemusta varten tulee pyrkiä poistamaan kaikki ärsykkeet: ei valoa,
ei ääntä, ei tuoksuja, ei liikettä.

[...ja sitten osio toisesta osasta teosta: ]

Ihmiset yrittävät luontaisesti asettaa uudet kokemukset tuttuihin
henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin viitekehyksiin. Jotkut heikosti
valmistautuneet matkaajat esimerkiksi alitajuisesti tulkitsevat matkaa
lääketieteellisestä näkökulmasta. He etsivät oireita ja tulkitsevat kaikki
uudet tuntemukset sairauden tai terveyden merkkeinä, ahdistuessaan he
vaativat rauhoittavia lääkkeitä. Välillä huonosti suunnitellut matkat
päättyvät matkaajan halutessa sairaalaan.

Kapinointi perinteisiä arvoja vastaan saattaa olla joillekin syynä
kokeiluun. Tällainen naiivi pyrkimys tehdä jotakin kiellettyä tai
"rankkaa" voi himmentää kokemusta.

[Psykedeelit] tarjoavat mahdollisuuden nopeutettuun oppimiseen ja
tieteelliseen tutkimukseen, mutta alussa intellektualisointi voi
muodostua ansaksi. "Kytke mielesi pois päältä" on paras neuvo
noviiseille. Kun olet oppinut liikkumaan uudessa ympäristössäsi -
egon menetykseen ja takaisin - on aika aloittaa älyn harjoittaminen.
Pyrkimyksenä on vapauttaa sinut verbaalisesta tajunnantilasta
mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Sama pätee uskonnollisiin odotuksiin. Tällöinkin on aluksi parasta 
vain lipua virran mukana ja yrittää pysytellä lennossa niin kauan kuin
mahdollista, lykäten teologiset tulkinnat myöhemmäksi.

Viihteelliset ja esteettiset viitekehykset ovat ymmärrettäviä.
Psykedeelinen kokemus tarjoaa ekstaattisia hetkiä, jotka ylittävät
kaiken mitä millään henkilökohtaisella tai kulttuurisella pelillä
on tarjota. Silkka aistiminen voi vallata tietoisuutesi. Ihmisten
välinen intiimisyys saavuttaa aivan uudenlaisia sfäärejä. Esteettiset
nautinnot - musiikki, taide, kasvit, luonto - nousevat moninkertaisiksi.
Mutta ego-peleihin liittyvät reaktiot - "Saan kokea tämän nautinnon.
Kuinka onnekas olenkaan!" - voivat estää täydelliseen egon menetykseen
pääsemisen.

[lainaus loppuu]

Toisin sanoen, on hyvä idea päättää etukäteen mihin ajattelit pyrkiä
ja varmistaa, että se sopii yhteen matkakumppaniesi pyrkimysten kanssa.
On hieman hankalaa yrittää päästä nirvanaan za-zen meditaation avulla,
kun kaverisi haluaa kokeilla miltä tuntuu reivata 100 desibelin voimalla
huudatettua 300 bpm hc-teknoa.

Asian kääntöpuoli on, ettei kannata yrittää suunnitella kokemustaan
etukäteen _liian_ tarkasti. Voit näet ainoastaan vaikuttaa matkan
suuntaan, et hallita sitä, ja mikäli et saavutakaan jotakin tarkkaan
määriteltyä tavoitetta, harmistut vain aivan turhaan. Kuten jo mainittu,
"kytke mielesi pois päältä." 


<> 3: AIKANA
      ~~~~~~
   Mitä tapahtuu matkan aikana, ja mitä tehdä sen suhteen.

<> 3.0 Yleisiä neuvoja

Matkan aikana on helppo unohtaa, että on mahdollista vaihtaa suuntaa.
Visuaaleja ja ajatuksia tulee ja menee, kaiken seuratessa jotakin
oudon tuttua ja silti ihanaa ja tuntematonta polkua. Niinpä jäätkin
ihmettelemään kaikkea tätä suu auki, kuin katselisit televisiota.
Mutta polkua on helppo vaihtaa - kunhan et unohda sen olevan mahdollista. =)
Pohdi aina ennen matkaa missä haluat käydä ja mitä haluat nähdä.
Shamanistinen matka henkimaailmaan on helppoa, tai vaikkapa tulevaisuuden
näkeminen. Jokainen matkaaja luo omat polkunsa ja seuraa niitä,
hyvässä ja pahassa. _Kaikki_on_mahdollista_!

Ja muista Linnunradan Käsikirjan Liftareille kuolemattomat sanat:
     _____     ___ .          -,-_____  -,-   -,-  ___    _____
    /     \   |    |  |   |   /|   |    /|    /|   \ /   /     \
   |  | |  |  |--  |  |---|  /-|   |   /-|   /-|    V   |  | |  |
   | \___/ |  |___ |  |   | /  |   |  /  |  /  |    o   | \___/ |
    \_____/   ******  ***************************  ***   \_____/

<> 3.1 Fyysiset häiriöt

Mahdollisen alkupahoinvoinnin ohella, joka aina loppuu viimeistään
aistimuutosten alkaessa, sienet saattavat aiheuttaa myös fyysisiä tai
psykosomaattisia häiriöitä. Olosi tuntuu kummalliselta, koet outoja
ja kenties pelottavia fyysisiä tuntemuksia, kuten ihosi muuttuvan
nestemäiseksi tai kehosi mittasuhteiden vääristyvän. Hengittäminen
saattaa tuntua vaikealle; sinusta saattaa tuntua, että olet juuri
laskenut allesi; kenties tunnet uppoavasi maan sisään tai itseesi.
Ja jos todella alat huolestua tästä kaikesta, saattaa olla, että
tuntuu kuin vatsassasi kiemurtelisi matoja, että katto romahtaa
päällesi, että päälläsi oleva peitto aikoo tukahduttaa sinut...

Aivan oikein, olet ajautumassa huonolle tripille. Ei hätää! Tämä on
aivan normaalia eikä mitään ole oikeasti tapahtunut tai ole tapahtumassa,
mielesi vain suurentelee ja luo asioita. Mikä tärkeintä, VOIT YHÄ PYSÄYTTÄÄ
SEN. Opettele harhauttamaan ajatuksesi muille urille tällaisina hetkinä.
Tämä ei ole helppoa, mutta se on erittäin tärkeä taito suuria annoksia
käytettäessä.

Yksi suurimpia etuja hyvin valitun ryhmän kanssa trippaamisessa on, että
tällaisina hetkinä voit tarttua johonkuhun ja vakuuttua olevasi yhä
järjissäsi. Mikäli sinulla on hyvä opas, hän huomaa että olet pulassa,
rauhoittaa sinua, muuttaa settingiä ja auttaa sinut selville vesille.

<> 3.2 Lentosuunnitelma


Lennon				Minuuttia nauttimisen jälkeen
vaihe					LSD		Psilosybiini

Käynnistys				0		0

Ensivaikutukset ilmenevät yleensä 10-20 minuutin jälkeen. Mieleesi
saattaa juolahtaa huvittavia tai outoja asioita. Mielentilasi voivat
vaihdella hetkittäin rentoutuneen ja ylienergisen välillä. Tämän
jälkeen tunnet alkavasi nousta korkeammalle ja korkeammalle vaikutuksen
voimistuessa.

Kiihdytys				45		20

Fyysiset sivuvaikutukset tulevat näihin aikoihin, jos ovat tullakseen.
Voit välttää ne tai ainakin vähentää niitä syömällä melko vähän ennen
matkaa ja välttämällä liikkumista tässä vaiheessa. Oksentaminen on
epätavallista muttei ennenkuulumatonta, oksennuspussin/ämpärin/tms.
pitäminen lähettyvillä voi olla hyvä ajatus ainakin ensimmäisillä
kerroilla. Jos et kertakaikkiaan vain reagoi kovin hyvin sieniin, voi
etukäteen nautitusta matkapahoinvointilääkkeestä [tahaton sanaleikki =)
-Suom.huom.] olla apua. Vaikka kokisitkin pahoinvointia, se menee kuitenkin
nopeasti ohi, joten on turha huolestua.

Pakonopeus				60		40

Kokemus muuttuu yhä vahvemmaksi, yleensä ensimmäiset aistimuutokset ovat
yksinkertaisia visuaaleja silmät suljettuina tai pimeässä, pieniä
värillisiä pikseleitä leijumassa ympäriinsä, värien kirkastumista yms.
Jos aiot käydä vessassa, se kannattaa tehdä viimeistään nyt.

Lennossa				90		70

Tässä vaiheessa voimakkaammat vaikutukset alkavat ilmetä. Keho tuntuu
raskaalta ja uneliaalta.

Huippu				180		120

Kokemuksen huippu. Usein äärimmäisen vaikuttava.

Jarrutus    			300		240

Tähän mennessä tavanomaisen todellisuuden piirteet alkavat pikkuhiljaa
palautua ja saatat tuntea haluavasi syödä, juoda, puhua tai liikkua.

Laskeutuminen			10 h		360

Useimmat vaikutukset ovat kaikonneet ja nukkuminenkin onnistuu taas.

Todellisuus				16 h		12 h

Jos trippaat yöllä ja nukahdat matkan loppuvaiheessa, heräät näihin aikoihin
ja tunnet mitä luultavimmin olosi LLLLOISTAVAKSI!

On yleensä hyvä idea pysyä yhdessä muun ryhmän tai ainakin joidenkin
jäsenien kanssa ja jakaa kokemuksensa. Monet tapaavat olla pari seuraavaa
päivää hieman sisäänpäinkääntyneitä, koska käyvät yhä läpi kokemustaan.
Tämän alustavan analyysin jälkeen voi kuitenkin olla hyödyllistä
vertailla kokemuksiaan toisten kanssa.

<> 3.3 Psykedeelien välisiä eroja

LSD ja psilosybiini, joskin samankaltaisia, eivät ole identtisiä. Tässä
Ellis Dee'n (an188749@anon.penet.fi) kätevä yhteenveto aiheesta:

"Tässä osittainen lista LSD:n ja psilosybiinin välisistä eroista,
 oma näkökantasi voi tietenkin poiketa tästä ---
 (P: psilosybiini, L: LSD-25)

* Kesto (T+xx)
  P: alku: 30 minuuttia; huippu 90 minuuttia; kesto: 6 tuntia
  L: alku: 60 minuuttia; huippu 2-3 tuntia; kesto: 10 tuntia

* Stimulaatio
  L: huomattava stimuloiva vaikutus, kuin fenetyyliamiineissa
  P: ei juuri stimuloivaa vaikutusta, joskus lievää uneliaisuutta

* Havaintokyky
  o vaikutuksen ala
    L: kaikki aistialueet -- näkö, kuulo, kosketus, liike
    P: lähinnä näkö [Toim.huom: Olemme eri mieltä.]
  o aistien sekoittuminen
    L: huomattavaa synestesiaa varsinkin korkeilla annoksilla,
       eritoten kuulohavaintojen näkemistä
    P: vähäistä synestesiaa edes korkeilla annoksilla
  o visuaalinen
    = tyypillisyys
      L: yleinen, laaja kirjo mahdollisia vaikutuksia
      P: jossain määrin tyypillisiä, toistuvia muotoja
    = estetiikka
      L: neutraali, visuaalit vaihtelevat banaaleista yleviin
      P: huikean kauniit näyt tyypillisiä
    = väri
      - sävy
        L: perus- tai spektrivärejä
        P: "luonnonvärejä", murrettuja lämpimiä värejä
      - väri/esine liittyneisyys, liikkuvuus
        L: abstrakti, värit liikkuvat ja vaihtuvat vapaasti
        P: konkreettinen, värit kiinnittyneitä esineisiin
      - muut ominaisuudet
        L: läpinäkyvä, neutraali
        P: runsas, täyteläinen
    = kuviot
      - yksityiskohtaisuus
        L: runsaasti yksityiskohtia, fraktaalinomainen rakenne
        P: vähänlaisesti yksityiskohtia
      - muoto
        L: muotojen runsaus; ohuita viivoja ja pieniä pintoja
        P: laajoja yhteenliittyviä, erivärisiä alueita, joita yhdistävät
           selkeät kaareutuvat reunat
* tietoisuus
  o egon liukeneminen
    L: voimakas depersonalisaatio yhdistyneenä kokemukseen
       kaiken pohjimmaisesta ykseydestä ja rajattomuudesta
    P: lievä depersonalisaatio yhdistyneenä kokemukseen muiden olentojen/
       ilmiöiden kauneudesta ja empatiasta suhteessa niihin
  o laajentavuus
    L: hyvin laajentava, ajatusten ja tunteiden moninaisuus, rajattomuuden
       tuntu
    P: lievästi laajentava
  o kognitio ja havaintokyky
    L: kognitio ja havainnot ovat läheisessä vuorovaikutuksessa, kognitiiviset
       prosessit tuntuvat ohjaavan havaintoja
    P: kognitio ei juuri vaikuta havaintoihin
  o jatkuvuus
    L: merkittävä jatkuvuuden tunne seurauksena (ilmeisesti) kognition
       suuntaamasta havaintokyvystä
    P: vähän jatkuvuutta uuden kokemuksen korvatessa edellisen

Joitakin eroja on hieman liioiteltu selkeyden vuoksi."

<> 3.4 Visuaalit

Aistimuutosten ja visuaalien kuvaileminen on ei ole mahdollista;
ei vain siksi, että ne ovat kirjaimellisesti sanoinkuvaamattomia vaan
myös koska ne vaihtelevat henkilöstä toiseen. Tästä huolimatta yritämme
mahdotonta ja tarjoamme seuraavan lyhyen listan joistakin selkeistä
tyypeistä, joihin olemme törmänneet, suunnilleen annoksen mukaisessa
järjestyksessä.
VSS = Visuaali Silmät Suljettuna, VSA = Visuaali Silmät Avoinna

* Puna/viher/sini-pilkkuja (VSS or VSA)

  Kenties yleisin hallusinaatio, tämä on tavanomainen matkan alkuvaiheessa.
  Se näyttää kerrokselta sinisiä, punaisia ja vihreitä pilkkuja kaiken päälla,
  kuin TV:tä hyvin läheltä katsoessa. Näkyy selkeimmin pimeässä.

* Pikselisaatio (VSA)

  Sinipunaviher-vaikutuksen seuraava aste on "pikselisaatio". Kaikki
  näyttää koostuvan pienistä, erillisistä palasista, kuin pikseleistä
  tietokoneen kuvaruudulla. Tätä on vaikea kuvailla, mutta tunnistat sen
  kyllä, kun törmäät siihen. Ihmiset, jotka eivät ole tietokonefriikkejä,
  kuvaavat sitä hienosilmäiseksi verkoksi näkökentän päällä.

* Valojuovat (VSA)

  Liikkuvat esineet, jotka erottuvat selkeästi taustaansa vasten (palavan
  suitsuketikun kärki pimeässä huoneessa, pallo lennossa vasten sinistä
  taivasta jne.), jättävät värikkäitä juovia.

* Punasiirtymä (VSA)

  Kaikki näyttää siltä kuin katsoisit sitä punaisten lasien läpi. Nyt
  tiedät miksi hipit pitivät punaisista aurinkolaseista... =)

* Tummeneminen/vaaleneminen

  Jokin melko yhtenäistä väriä oleva alue alkaa yhtäkkiä vaalenemaan
  ja muuttuu pelkäksi väriläiskäksi. Pian alue kuitenkin alkaa tummentua
  kuin joutuisi varjoon, vaikka olisikin valaistu. Tämä tummeneminen ja 
  vaaleneminen vaihtelevat syklisesti. Selkein laajahkoissa pinnoissa 
  (katot, seinät).

* Hengitys (VSA)

  Hyvin yleinen vaikutus keskitasoisilla ja voimakkailla annoksilla.
  Kyseessä oleva kohde näyttää sykkivän, kuplivan, väreilevän, hajoavan
  useisiin kerroksiin, jopa muuntuvan lähes tunnistamattomaksi. Yleensä
  havaittavissa suurehkoissa kohteissa, kuten hietikoissa, pilvissä,
  kuvioiduissa tapeteissa, matoissa, verhoissa yms.  

* Sulaminen (VSA)

  Hengityksen (katso edellä) voimakkaampi muoto, parhaiten havaittavissa
  kasveissa ja puissa. Kohde alkaa käyttäytyä kuin se olisi sulatettavana
  olevaa muovia: vääristyy, valuu alaspäin, huojuu. Kun kohteena ovat
  varjot, ne saattavat liikkua itsekseen.

* Sädekehä (VSA) [kuvaus: jkent@jkent.seanet.com]

  Sienistä saamani visuaalit alkavat yleensä "sädekehänä", joka koostuu
  sateenkaarenvärisestä usvasta ja muodostuu katsomieni esineiden ympärille.
  Matkan käydessä vahvemmaksi, syntyy "kodak"- tai "polaroidi"-ilmiö:
  tavallisten kolmiulotteisten esineiden ympärillä olevat "sädekehät"
  alkavat muuttua "valokuviksi", kuvaten yleensä perheenjäseniä tai
  menneitä tapahtumia eri näkökulmasta. Näillä "valokuvilla" on ympärillään
  eräänlainen ääretön väreily, kuin ne haihtuisivat ajassa... tämä ei
  ole aivan tarkka kuvaus, mutten tiedä miten muutenkaan kuvailla sitä.
  Ahaa, ehkäpä näin... Niiden reunat ovat fraktalisoituneet. Olen
  tarkkaillut tätä ilmiötä varsin pitkään ja päätynyt uskomaan, että
  tämä "hallusinaatio" johtuu muutoksesta valon havainnoimisen nopeudessa.
  "Fraktaalireunat" tapaavat välkkyä ja haihtua kaukaisuuteen. Mitä tarkemmin
  tutkin reunoja, sitä monimutkaisemmiksi ne käyvät, loputtomiin. Hyvä
  musiikki, hyvä pilvi tai näiden kummankin yhdistelmä "animoi" kuvat niin,
  että ne alkavat että ne alkavat liikkua ja muuttua eri kuviksi nopeammin.
  Kutsun tätä "mielikuvituksen voiteluaineeksi".

* Röntgenkatse (VSA) [kuvaus: jkent@jkent.seanet.com]

  Muistan olleeni bussin kyydissä erään ystäväni kanssa, kohtuullisen
  vahvan sienihuasca-vaikutuksen alaisena (1,5 cubensista +
  1 harmaliinikapseli). Katsoessani hänen kasvojaan, näin hänen
  verisuontensa muodostaman verkoston kuljettavan verta hänen päähänsä
  ja aivoihinsa. Näin hänen kallonsa hänen ihonsa läpi. Tämä oli pelottavaa,
  mutta myös varsin siistiä. Aloin nauraa niin kovasti, että minun täytyi
  laittaa kädet suuni eteen saadakseni itseni hiljenemään. Eräällä toisella
  matkalla (sama annostus, se on vakioannokseni) katselin puuta ja näin
  yhtäkkiä kaikki sen suonet ja niitä pitkin virtaavan mahlan kulkemassa
  hitaasti mutta vakaasti puun läpi. Näin myös pieniä "hitusia", kuin pieniä
  muurahaisia kulkemassa kaikkialla, myös omassa ruumiissani. Ne virtasivat
  ympäriinsä orgaanisissa kuvioissa - puusta maahan, maasta jalkoihini, jne.
  En tiedä, mitä nämä "hituset" olivat. Aluksi oletin niiden olevan
  jonkinlaisia hyönteisiä, mutta ne olivat aivan liian pieniä. Kukaan
  mukanani olleista (selvänä tai muuten) ei nähnyt niitä, joten luokittelin
  ne tripin tuottamaksi harhaksi ja jätin ne mielestäni. Kuitenkin, kerran
  ollessani patikoimassa (vaikutuksen alaisena), makailin kiven päällä ja
  huomasin AIVAN SAMAN ILMIÖN. Tällä kertaa havainnoin sitä tarkasti ja
  huomasin, että kiveä pitkin kipitti jonkinlaisia pikkuruisia "ötököitä".
  Ne olivat pienempiä kuin kivellä olevat pienet pölyhiukkaset, mutta
  liikkuivat selvästi hyönteismäisissä kuvioissa. Näytin niitä ystävälleni,
  joka oli myös trippaamassa, mutta hän ei nähnyt niitä. Silloin sanoin,
  "Ei, ne ovat TODELLA pieniä, kuin ATOMEITA", ja yhtäkkiä HÄNKIN näki ne.
  Olimme molemmat kuin ällikällä lyötyjä. En vieläkään tiedä mitä ne olivat,
  punkkeja, bakteereita tms., mutta ne olivat kiistatta olemassa. Ne
  söivät tai erittivät jonkinlaista jäkälää, jota oli alueen kaikissa
  kivissä ja puissa. Se oli uskomatonta. Olin käynyt usein selvänä
  patikoimassa alueella enkä ollut ikinä nähnyt niitä. Kerran käydessäni
  myöhemmin alueella selvänä, näin ne jos katsoin TODELLA läheltä, mutta
  vain alueella, jota tuijotin ja se rasitti kovasti silmiä. Vaikutuksen
  aikana näin niitä kaikkialla (kuin miljoonia muurahaispolkuja...).

* Vartija (VSS tai VSA)

  Joillakin ihmisillä, minä mukaanlukien, esiintyy tavallista pysyvämpi
  visuaali, joka kestää koko matkan ajan ja jopa sen jälkeen. Castaneda
  mainitsee nämä kirjoissaan ja kutsuu niitä "oppaiksi" tai "vartijoiksi".
  Esimerkkejä niiden ilmenemismuodoista ovat pieni sinisistä ja punaisista
  ruuduista koostuva ristikko tai kirkas punainen tähti. Nämä saattavat
  toistua tai olla toistumatta myöhemmillä matkoilla ja palata takaisin
  senkin jälkeen, kun matka on jo ohi.

* Geometriset kuviot (VSS)

  Geometriset kuviot ovat tyypillinen hallusinaatiomuoto. Niitä on
  useanlaisia: Mandelbroteja, spiraaleja, aaltointerferenssikuvioita
  jne. Niitä yhdistävä piirre on, että kaikki tapaavat olla perusväreissä
  ja fraktaalisia, toisin sanoen sama peruskuvio toistuu jatkuvasti. 
  Nämä ovat kaksiulotteisia alemmilla annoksilla, mutta muuttuvat 
  kolmiulotteisiksi korkeammilla annoksilla. _Psychedelic Experience_ 
  kutsuu tätä nimellä "The Internal Flow of Archetypal Processes".

* "The Fire-Flow of Internal Unity" (VSS)

  Toinen esimerkki _Psych Exp:istä_, tälle on tyypillistä *tuntea*
  jotain eikä *nähdä* sitä, joskin tuntemuksiin liittyy sensorisia
  muutoksia, joita on vaikea kuvailla. Selkein ero edelliseen on, että
  visuaalit eivät ole geometrisiä ja erillisiä vaan amorfisia, hämäriä
  hahmoja, jotka ovat suorassa yhteydessä koettuihin tunteisiin, niin
  positiivisiin (riemu, rakkaus, rauha) kuin negatiivisiin (suru,
  yksinäisyys).

* Traditionaaliset kuviot (VSS)

  Visuaalit, joissa on vaikutteita atsteekkien, mayojen, amerikan
  intiaanien, intialaisten tai afrikkalaisten käyttämistä kuvioinneista
  ovat varsin yleisiä. Nämä vaihtelevat täsmällisistä kuvista (esim.
  paikallisten jumalien) epämääräisempiin näkyihin kirjoitustyyleistä tai
  rakennuksista aina tunteeseen, että visuaalit noudattavat tiettyä
  tyyliä.

* Hallusinaatiot (VSS, VSA harvinainen)

  Varsinaisia hallusinaatioita - siis asioita, jotka ovat tunnistettavia
  ja näyttävät aidoilta, mutta ovat epätodellisia - saattaa seurata
  korkeista annoksista. Onnekas matkaaja saattaa jopa siirtyä "Liisa 
  Ihmemaassa" -tapaan eräänlaiseen aidolta näyttävään vaihtoehto-
  todellisuuteen. Tämä ei ole sama asia kuin pelkät tuntemukset, kuten
  "Tunsin olevani satelliitti." tai "Musiikki kuljetti minua.". Varsinaiset
  hallusinaatiot vastaavat värillistä 3-D elokuvaa 360-asteen kuvaruudulla. 
  Kannattaa huomata, että psykedeelien vaikutuksen aikana ilmeneviä
  visuaaleja ei juuri koskaan luule reaalitodellisuuteen kuuluviksi,
  toisin kuin mahdollisesti delirianttien käytöstä seuraavia.

 * Olennot (VSS, VSA harvinainen)

  Kohtaamiset toisten olentojen kanssa ovat toistuva piirre korkeiden
  annosten yhteydessä. En puutu monimutkaisiin filosofisiin kysymyksiin,
  kuten mitä ne ovat (jos mitään), miten ne päätyivät sinne, mitä ne 
  merkitsevät; tiedän vain, että ne ovat olemassa. Tyypillisiä ovat:

  - "Mantidi", oudonnäköinen hyönteispäinen olento, joka tapaa vaikuttaa
    äärimmäisen älykkäältä ja tiedostavalta ja suhtautuu matkaajaan
    neutraalisti tai negatiivisesti. Tyypillisesti vihreä tai harmaan-
    valkoinen.
  - Niin kutsuttu "DMT-haltia", maahisenkaltainen leikkisä, hauska ja
    yleensä ystävällinen olento.
  - Iloiset, tanssivat pikkuihmiset, jotka esiintyvät suurissa ryhmissä.
  - Muodottomat mutta tietoiset hyperavaruusprotoplasmamöykyt.

  Muitakin tyyppejä on, mutta nämä neljä vaikuttavat toistuvan useimmin.

* Puhdas Valo (VSS tai VSA)

  Nirvana, egon menetys, valaistuminen, lopullinen totuus jne. Varmaa
  on vain, että tiedät kyllä, jos pääset sinne. =)  Vaikkakin mikä
  tahansa kunnon matka on omiaan merkittävästi heikentämään egon
  hallitsevuutta ja huomaat monia asioita, joita et muutoin näkisi,
  "Puhdas Valo" -tyyppinen täydellinen egon menetys on hyvin harvinaista
  ja kokeneetkin matkaajat pitävät itseään onnekkaina, jos ovat kokeneet
  yhdenkin näistä niin kutsutuista viitostason kokemuksista.

Tätä ei tule pitää täydellisenä tai edes kattavana listana. Mainitunlaisten
rajattujen visuaalien lisäksi tulet huomaamaan, että asiat näyttävät
*erilaiselta*: uudelta, tuoreelta ja jotenkin vieraalta, mutta silti
samaan aikaan tutulta. Mitä pienimmät yksityiskohdat tulevat esiin ja
värien kontrasti terävöityy. Itse pidän tätä kykyä nähdä maailma toisella
tavalla yhtenä psykedeelien palkitsevimmista vaikutuksista ja kehotankin
vahvasti ihmisiä käymään tuolla ulkona katsomassa itse.


<> 3.5 Psykedeelinen taso

Muiden psykonauttien kanssa käytäviä keskusteluja varten on tarpeen olla
jonkinlainen mittapuu, jolla arvioida matkan "psykedeelistä tasoa". De facto
standardiksi Internetissä on muodostunut Graeme Carl'in mittari 0-5, joka
on osoittautunut yksityiskohtaisemmaksi ja käytännöllisemmäksi kuin
Shulginin "3 plussaa". Tässä Graemen (an43543@anon.penet.fi) oma kommentti:

  [...] Hieman yli seitsemässä vuodessa olen tripannut noin 60 kertaa.
  Tänä aikana olen kiinnittänyt tarkkaa huomiota eri annosten luomiin
  vaikutuksiin ja todennut sekä psilosybiinin että LSD:n annosvasteen
  olevan epälineaarinen. Tämän epälineaarisuuden aste vaihtelee henkilöstä
  toiseen, mutta pysyy perusteiltaan samana. Seuraava ascii-piirros on
  yritys kuvata tätä:

  5 I				      ooooooooo
    I
  4 I			       ooooooo
T   I
A 3 I			ooooooo
S   I
O 2 I		 ooooooo
    I
  1 I	  ooooooo
    I
    Iooooo______________________________________
   0	  2	 3	5      13     20     40
	     A N N O S   (tuoreita sieniä)

  [...] Kuvaajan perusmuoto on tässä ainoa olennainen asia, 
  koska tarkka vaste vaihtelee henkilöstä toiseen jopa parikertaisesti.

[ Huom:

  Yllä annetut annosmäärät pätevät ainoastaan australialaiseen Psilocybe
  subaeruginosa -lajikkeeseen, joten unohda ne. Kuvaajan perusidea toimii
  kyllin hyvin mille tahansa psykedeelille. Mitä yksilölliseen vasteeseen
  tulee, eräällä tuttavallani on kolme kertaa tavanomaista matalampi
  toleranssi eli 1 g vastaa hänelle samaa kuin 3 g useimmille muille. ]

Taso 1:
	Tälle tasolle on tyypillistä lievä "pilvessä olemisen" tunne ja vähäiset
	näköaistin muutokset (kirkkaammat värit ynnä muuta). Joitakin 
      lyhytkestoisen muistin häiriöitä. Muutoksia musiikin kuulemisessa.

Taso 2:
	Kirkkaita värejä ja jonkin verran visuaaleja (liikettä ja hengitystä),
	joitakin 2-ulotteisia kuvioita silmien ollessa suljettuna. Hämmentyneitä
	tai toistuvia ajatuskuvioita. Lyhytkestoisen muistin muutokset johtavat
	jatkuviin harhauttaviin ajatuskuvioihin. Huomattava luovuuden kasvu
	tulee ilmeiseksi aivojen luontaisten suodattimien ohittuessa. (*)

Taso 3:
	Huomattavasti visuaaleja, kaikki näyttää kaareutuvalta, vääristyneitä
	kuvioita, kaleidoskooppeja seinillä, kasvoissa jne. Lieviä hallusinaatioita,
	kuten puun syitä pitkin virtaavia jokia tai helmiäispintoja. Silmät
	suljettuina visuaalit muuttuvat kolmiulotteisiksi. Jonkin verran aistien
	sekoittumista (esimerkiksi äänten näkemistä väreinä). Aikavääristymiä ja
	ikuiselta tuntuvia hetkiä. Liikkumisesta tulee välillä erittäin vaikeaa,
	koska tahto puuttuu. Kehontunteessa saattaa tulla muutoksia.

Taso 4:
	Voimakkaita aistimuunnoksia, esimerkiksi esineiden muuntumista muiksi 
	esineiksi. Egon heikkenemistä tai jakautumista (esineet alkavat puhua 
	sinulle tai huomaat tuntevasi ristiriitaisia asioita samanaikaisesti ynnä
	muuta sellaista). Jonkin verran todellisuudesta irtautumista. Aika muuttuu 
	merkityksettömäksi. Ruumiistairtautumis- ja ESP-tyyppisiä kokemuksia. 
	Aistien sekoittumista.

Taso 5:
	Näköyhteyden menetys todellisuuteen. Aistit lakkaavat toimimasta
	totutuin tavoin. Täydellinen egon menetys. Yhtyminen tilaan, 
	esineisiin tai maailmankaikkeuteen. Todellisuudentajun katoaminen käy 
	sanoinkuvaamattoman voimakkaaksi. Kun aiemmat tasot on vielä mahdollista 
	käsitteistää suhteessa havaittuihin aisti- ja tajunnanmuutoksiin, tämä 
	taso poikkeaa siinä, että koko se todellisuus, jossa asiat yleensä 
	tapahtuvat - katoaa! Satori ja muita sen kaltaisia nimikkeitä. (**)

Huomautuksia ylläolevaan:

*	Kyetäkseen selviytymään, ihmisen on jo varhain opittava sulkemaan pois
	(tai suodattamaan) valtavia määriä aivoihin tulevaa informaatiota.
	Tämä valikointi sallii meidän keskittyä ajatuksiimme. (Kuvittele
	millaista olisi olla jatkuvasti tietoinen kaikista kehoosi tulevista
	signaaleista: tuntea ihosi jokainen neliösentti, olla pysyvästi
	tietoinen kielestä suussasi, kutinasta nenänpäässäsi tai ilmastoinnin
	huminasta taustalla.) Uskon trippaamisen palauttavan tietoisuuden
	asioista, jotka muutoin olemme sulkeneet tajunnastamme ensimmäisten
	ikävuosien jälkeen.

	Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota pikkulapsiin ostoskeskuksissa?
	Saatat huomata, että lapset näyttävät hämmästyttävän paljon trippaajilta
	tuijotellessaan silmät selällään kaikkia uskomattomia värejä, kävellen
	ympäriinsä katse kattoon suunnattuna ja ihmetellen itseään peilaavista
	pinnoista. Kasvaessaan lapset oppivat asteittain hallitsemaan informaation
	hyökyaaltoa sulkemalla suuren osan pois, eivätkä enää näe maailmaa
	kuten aiemmin. Aikuisuuden saavuttaessaan ihmiset ovat jo unohtaneet
	nämä asiat täysin. Kenties tämä selittää miksi niin monet ensi kertaa
	trippaavat tuntevat outoa tuttuuden tunnetta, ikäänkuin matkan todellisuus
	olisikin aidompaa kuin heidän tavanomainen todellisuutensa.....

**	Satori, välitön zen, nirvana, jne jne. Näihin ja muihin vastaaviin
      itämaisiin termeihin törmää usein psykedeelien yhteydessä. Omasta
      mielestäni todellinen zen-valaistuminen saavutetaan vasta kun ego
	on täysin voitettu, kun "härkä" on jäljitetty, taltutettu ja tuotu
	takaisin kaupunkiin. Tätä ei valitettavasti voi suorittaa trippauksen
	aikaisessa muuntuneessa todellisuudessa.
	Ne satorin "välähdykset", joihin onnekkaat saattavat törmätä tripeillään,
	koetaan absoluuttisen rauhan ja vakauden hetkinä, jolloin ego on lyhyen
	aikaa niin hajautunut, ettei mieli enää ole tyypilliseen tapaansa
	halujensa orjuuttama.

[lainaus loppuu]

Kuvaajan oikeasta muodosta voi tietenkin olla montaa mieltä ja varsinkin
alemmilla tasoilla (0-2) se on varsin epäselvä. Itse lisäisin kvalifioivana
piirteenä tasojen 2 ja 3 välille, että 2. tasolla voit hallita VSA-ilmiöitä
ts. ne näkyvät vain, kun haluat nähdä niitä, kun taas 3. tasolla niitä
on kaikkialla ilman että asialle tarvitsisi (tai voisi) tehdä mitään.
Lisäksi, taso 5 on "irrallaan" muusta kuvaajasta aivan omassa luokassaan;
et saavuta nirvanaa vain ottamalla valtavan suuren annoksen.

Psykedeelisiä tasoja koskeva teksti löytyy kokonaisuudessaan hyperrealista.
Mukana on hyödyllisiä esimerkkejä eri tasoista.

<> 4: JÄLKEEN
      ~~~~~~~
   Mitä tapahtuu matkan jälkeen, henkisesti ja fyysisesti.

<> 4.0 Yleistä

Matkan jälkihehku saattaa kestää parista päivästä viikoihin; oppimasi
asiat saattavat muuttaa elämäsi. Välillä nämä asiat ovat negatiivisia
ja tunnet itsesi masentuneeksi jonkin aikaa sulatellessasi oivallusta,
että oletkin ollut koko elämäsi väärässä jonkin asian suhteen, mutta
masennus ei ikinä ole äärimmäistä ja - niin naurettavalta kuin se ehkä
kuulostaakin - olet parempi henkilö sen jälkeen.

<> 4.1 Matkan jälkivaikutuksia

Seuraavassa kuvatuille vaikutuksille on yhteistä, että niiden
esiintymistiheys ja voimakkuus vähenee ajan myötä. Täysin lähtötilaan
palaaminen vie noin kuukauden, joskin useimmat havaittavat vaikutukset
katoavat viikon sisällä.

*** Yleisiä jälkivaikutuksia
    [useimmat ihmiset kokevat näitä]

* Vieraantuminen

  Kuulostaa hieman liiankin ikävältä, mutta tämä on kenties epämiellyttävin
  sivuvaikutus. Lyhyesti sanoen, egon menetyksen jälkeen ja nähtyäsi läpi
  ihmisten pelaamista peleistä (katso _Psychedelic Experience_), alat usein
  tuntea vieraantumista ei-trippaajista, koska he eivät yksinkertaisesti
  *näe* pelaamiaan pelejä ja että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin
  jahdata paperinpaloja, joissa on kuolleiden presidenttien kuvia. Toiseksi,
  koska psykedeelit ovat laittomia, on jatkuvasti elettävä varuillaan sen
  suhteen mitä sanoo "valaistumattomille"; "entä jos vanhempani/naapurini/
  opettajani/työnantajani saa tietää, että käytän huumeita?"
  Jopa hyvien ei-trippaajaystävien kanssa äärimmäisen voimakas kokemus,
  jonka olet kokenut, mutta he eivät, muodostaa eräänlaisen muurin. Tähän
  ei ole mitään parannuskeinoa, aika ja kyynisyys poislukien; paitsi tietenkin
  ystäviesi "käännyttäminen".

* Hämmentyneisyys

  Tajuntasi voi usein parina matkaa seuraavana päivänä tuntua hitaanpuoleiselta
  yrittäessään yhä käsitellä matkan aikana vastaanottamaansa suunnatonta
  informaatiomäärää. Keskittymiskyky voi kärsiä, koska on hankalaa estää
  ajatuksiaan ajelehtimasta kiinnostavampiin asioihin. Saatat jopa kokea
  "tiedostavuuden puuskia", alkaen sattumanvaraisella hetkellä pohtia Elämän
  Tarkoitusta tai kenties jopa Kuka Olen, Mikä Olen ja Miksi Olen? Juuri
  tämän vuoksi onkin suositeltavaa varata vapaapäivä matkan jälkeen.

* Euforia

  "ELÄMÄ ON IHANAA!!!"  Kukaan tuskin valittaa tästä jälkivaikutuksesta,
  joka valitettavasti harvoin kestää kauemmin kuin päivän tai pari. Lievempi
  euforian muoto, jota itse kutsuisin "asioiden yleisen ihanuuden 
  arvostamiseksi" tarkoittaa kykyä nauttia vaikkapa taivaansinestä
  jopa maanantaiaamuisin ja saattaa kestää kuukausia, vuosia, ikuisesti.

* Oivalluksia

  Yhteydessä päähänpistoihin (katso alla), näihin kuuluu sellaisia häikäiseviä
  neronleimauksia kuin "Autot ovat koneita!", "Ihmiset ovat kolmiulotteisia
  esineitä!", "Muta on hauskaa!", "Jotkin pensaat ovat kauempana kuin
  jotkin toiset!" ja "Juttelu on ihmisten välistä kommunikointia!".
  Älä naura!, nämä ovat kaikki asioita, joita et olisi ikinä tullut
  ajatelleeksi ilman pääsi rattaiston psykedeelistä voitelua. Osa näistä
  voi myöskin tarjota hyödyllisiä näkökulmia elämääsi/elämänkatsomukseesi.
  
* Sattumanvaraisia mielijohteita

  Matkaa seuraavan viikon aikana sattumanvaraiset impulssit tai halu
  tehdä jotain outoa, ovat tavallisia. Tyypillisiä esimerkkejä (joskin
  nämä vaihtelevat valtavasti) ovat vaikkapa "Minun *täytyy* hypätä
  tuolle kivelle ja pomppia sillä!" ja "Viinirypäleitä! Minun *täytyy*
  saada viinirypäleitä!". Nämä impulssit ovat poikkeuksetta harmittomia
  (ei siis esim. "Minun täytyy hypätä alas tuolta jyrkänteeltä"), vaikka
  muut ihmiset saattavatkin katsoa sinua pitkään kun toteutat itseäsi.
  Näiden impulssien toteuttaminen on hyvä ajatus, koska se on HAUSKAA!

*** Harvinaisia jälkivaikutuksia
    [tapahtuu silloin tällöin]

* Bipolaarinen syndrooma ("tunnevuoristorata")

  Eräs masennuksen muoto. Kuten nimi sanoo, mielentila vaihtelee manian
  (innokkuuden) ja masennuksen (surullisuuden) välillä, heittelehtien
  edestakaisin ilman mitään ilmeistä syytä. Vaihtelun aikaväli voi olla
  mitä tahansa päivistä minuutteihin, tuntemusten voimakkuuden pikku hiljaa
  heikentyessä ajan mukana, kadoten noin parin viikon jälkeen. Valitettavasti
  asialle ei voi juurikaan tehdä muuta kuin odottaa sen loppuvan. Pelkkä
  tieto tunnetilan ulkoisesta alkuperästä ja ohimenevyydestä saattaa tosin
  auttaa suhtautumaan asiaan paremmin. Outoa kyllä, toisin kuin useimmat
  muut jälkivaikutukset, tällä ei tunnu olevan juurikaan tekemistä nautitun
  annoksen suuruuden kanssa ja saattaa ilmetä jopa "tavanomaisen", matalan
  tason matkan jälkeen.

* Kääntymiskokemukset

  Hienovaraiset muutokset arvojärjestelmässä ovat varsin tyypillinen matkojen
  seuraus. Kääntymiskokemuksen tapauksessa muutos on kuitenkin äkillinen ja
  perinpohjainen, mikä voi tuntua hyvin vaikealta joutuessasi kerralla
  suuresti muuttamaan elämänkatsomustasi.

* Masennus

  Luultavasti yleisin harvinaista jälkivaikutuksista, masennus voi usein
  seurata negatiivista matkaa, varsinkin jos sait selville jotain ikävää
  itsestäsi tai toisista. Masennus aiheutuu joskus ilman selkeää syytäkin.
  Bi-polaarisyndrooman tavoin tämäkin menee yleensä ohi noin viikossa.

* Takaumat eli 'flashbackit'

  Kuuluisin matkan jälkivaikutus ja epäilemättä myös liioitelluin. Täysi-
  mittaiset "patologiset" takaumat, joissa koet uudelleen osan matkasta -
  jotka ovat ainoa tyyppi, johon lehdistö ikinä viittaa - kuuluvat luokkaan
  "erittäin harvinaiset". Huomattavasti yleisempää on, että jokin muistuttaa
  sinua matkasta ja koet hetkellisesti jotain matkaan liittyvää, usein
  vähäisen visuaalin tai kosmisen leijunnan tunteen. Tämä on lähes aina
  miellyttävää ja reaktiot yleensä tyyppiä "Wow!". Monet matkailijat
  puhuvat näistä "ilmaisnäytteinä". Tietokonetermein, flashbackit eivät ole
  ohjelman virhe vaan ominaisuus.

* Yli 48 tuntia kestävä psykoottinen kohtaus

  Toisin sanoen, vakava mielisairauskohtaus, joka ei mene ohi matkan
  päättyessä. Tämä on varsin harvinaista, 0,08% (8 per 10,000) erään
  LSD:n käyttäjistä tehdyn tutkimuksen mukaan. Näissä harvinaisissa
  tapauksissa käyttäjällä todettiin miltei aina olleen aiempia
  mielenterveysongelmia, mutta poikkeuksiakin oli. Edes vakava
  psykoottinen kohtaus ei vielä tarkoita, että menetät pysyvästi
  järkesi.

*** Erittäin harvinaisia jälkivaikutuksia
    [alle prosentti kaikista käyttäjistä]

* Hallusinogeenien jälkeinen havaintohäiriö eli
  Post-hallucinogen perceptual disorder (PHPD)
  
  Parin ensimmäisen matkansa jälkeen lähes kaikki trippaajat huomaavat
  silmät suljettuina (ilman huumeita!) näkemiensä visuaalien käyneen
  värikkäämmiksi tai muuttuneen, usein pysyvästi. Yleensä tämä selitetään
  kykynä huomata asioita, joita ei aiemmin nähnyt. Mutta hyvin, hyvin
  harvoin esiintyy äärimmäinen muoto asiasta:

  "PHPD:ssä henkilöt kärsivät jatkuvasta havaintokyvyn häiriöstä, jota he
   kuvaavat kuin elämiseksi kuplassa veden alla. He kuvailevat myös
   valojuovia ja kuvia, jotka seuraavat heidän kättensä liikkeitä...
   Psykoaktiivisten aineiden käyttö on omiaan pahentamaan tätä
   häiriötilaa..."
  "PHPD:stä kärsivillä esiintyy usein ahdistuneisuutta, jopa paniikkia, 
   ja heille voi kehittyä fobioita ja masennusta. PHPD:stä kärsivillä
   ei kokemustemme mukaan ole ollut aiempia mainintoja psykiatrisista
   häiriöistä ennen psykedeelien käyttöä..."
  "PHPD:n hoidossa päihteettömyys yhdistettynä avohoidon tukipalveluihin
   on usein riittävää, joskin palautuminen saattaa viedä kuukausia.
   Rauhoittava lääkitys saattaa olla tarpeen, sillä potilaat kärsivät
   usein ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä, joka syntyy heidän uskoessaan
   kärsivänsä pysyvästä aivovauriosta..."

   (David Smith et al, /Psychiatric Annals/ 24:3 March 1994 p145)

* Itsemurha

  Tämä ei tietenkään ole aineen suora vaikutus, vaan voi aiheutua
  epäsuorasti vakavan masennuksen, negatiivisten kääntymyskokemusten
  ja erilaisten mielisairauksien seurauksena. Myös äärimmäisen
  harvinainen.

<> 4.2 Eraserhead-syndrooma

Sienet voivat olla hauskoja. Niitähän voisi popsia vaikka joka päivä.
A - mautonta, B - ei hyvä. Henkinen ja fyysinen toleranssi kehittyy varsin
nopeasti: yleensä kolme-neljä kertaa viikon välein riittää tuottamaan
heikentyneen vaikutuksen ja huomattavasti vähemmän hämmästyttävän matkan.
Suosittelisin käyntiä henkimaailmassa 4-10 kertaa vuodessa, jotta kokemus
säilyttäisi uutuutensa ja ihmeellisyytensä. Useimmat meistä tuntevat happo-
tai pilvihörhön - huumeiden väärinkäyttäjän. Kutsun happo/sienihörhöjä
Eraserheadeiksi (oletko nähnyt elokuvan?), koska he tapaavat olla
hieman paranoideja, maanis-depressiivisiä ja tylsämielisiä. On hyvin
helppoa saada psykedeeleistä huonoja kokemuksia, ei tarvitse kuin käyttää
niitä kuin alkoholia, piittaamattomasti ja vailla kunnioitusta. Joten,
muista alkusanat [viit. Psilocybe FAQ -suom.huom.] ja käytä omaamiesi
turboahdettujen apinanaivojen suomaa tajuntaa. Jos haluat vain saada
pääsi sekaisin, siihen löytyy paljon parempiakin aineita.

<> 5: Matkaajalle
      ~~~~~~~~~~~
   Tämä osio on suunnattu niille, jotka valmistautuvat ensimatkaansa
   psykedelian maailmaan.

<> 5.0 Esipuhe

Ensimatka on unohtumaton kokemus, jonka veroisiksi voi lukea lähinnä
naimisiin menon ja lapsen saannin, mitä kokemuksen intensiteettiin tulee,
joten itsesi vuoksi on parasta suhtautua siihen asiaankuuluvalla vakavuudella.
Andrei Foldes'ia lainatakseni, "Synnyt yksin, kuolet yksin ja trippaat yksin."
PSYKEDEELISET AINEET EIVÄT OLE LELUJA.

<> 5.1 Mielentila

Jos olet masentunut, vittuuntunut maailmalle, sairas tai haluat vain
pitää hauskaa, älä ota psykedeelejä. LSD ja psilosybiini ovat henkisiä
suurennuslaseja, joten jos olosi on jo valmiiksi surkea, kuluu matkasi 
todennäköisesti oman huonon olosi voivotteluun ja lopuksi vain tunnet olosi
vielä huonommaksi. Taitava matkaaja saattaa pystyä hyötymään tästä ja 
hankkimaan näkemystä ongelmiinsa matkan aikana, mutta se ei ole mukavaa 
eikä suositeltavaa aloittelevalle matkaajalle. Toisaalta, jos olet terve, 
iloinen ja odotat matkaasi käyntinä jossakin kaukaisessa maassa, jossa olet 
aina halunnut vierailla, hyvältä näyttää. Iloisuus voimistuu aivan samalla 
tavalla kuin viha ja pelkokin.

<> 5.2 Ei hätää, ole iloinen

Tähän mennessä olet varmaankin kauhuissasi ja täysin vakuuttunut, että
psykedeelinen kokemus on jokin kammottava koettelemus, jossa pienimmänkin
virheen seurauksena päädyt 12 tunniksi helvettiin. Tämä näkemys on, onneksi,
väärä. Tällä FAQ:lla on valitettava tapa painottaa asioiden kielteisiä
puolia. Matalilla annoksilla operoitaessa tarvitsee oikeastaan vain hoitaa
setin ja settingin perusseikat kuntoon ja kaikki menee täydellisesti.
Vasta korkeilla annoksilla alkaa huonojen trippien riski tulla mukaan
kuvioon ja silloinkin huolellinen valmistautuminen, säälimätön itseanalyysi
ja hyvin valitut matkakumppanit voivat pudottaa riskin käytännössä nollaan.
(Jos suunnittelet matkaa korkeammilla annoksilla, katso KAL.)

Mutta salli minun kertoa pieni tarina. Ensimmäinen matkani tapahtui
keskivahvalla annoksella Psilocybe semilanceataa ja luokittelin sen
myöhemmin vahvuudeltaan tasolle 2-3. Kello 10 eräänä iltana ystäväni
soitti minulle ja käski tulemaan luokseen, trippaisimme _nyt_. Olimme
suunnitelleet tätä yleisellä tasolla jo jonkin aikaa, mutta yllättävä
tilaisuus oli ilmaantunut ja päätimme tarttua siihen. Kuvitelkaa itsenne
minun tilalleni: tunti aikaa valmistautua, ei kokemusta mistään muista
päihteistä kuin alkoholista, menossa trippaamaan tuntemattomaan asuntoon,
vailla trippileluja, vailla sopivaa matkamusiikkia ja yleensäkin täysin
valmistautumattomana siihen, mikä minua odotti.

Niinpä pudotimme. Ja flippasin. Maailmankuvani murskautui. Kuusi tuntia
ekstaasia, leijuen järjen rajamailla. Ja valmistautumattomuudestani
huolimatta se oli todella uskomaton ja lähes yksinomaan myönteinen
kokemus.

Voin sanoa vain - ei hätää. Suhtaudu matkaan avoimin mielin ja kaikki menee
hyvin.

<> 5.3 Trippaaminen huvin vuoksi

Useimmat psykedeelistä kokemusta käsittelevät oppaat, tämä mukaanluettuna,
on suunnattu korkean psykedeelisen tason mystisluonteisille matkoille;
oikein arvioidun annoksen kera on kuitenkin epätodennäköistä, että
ensimmäinen matkasi ylittää intensiteetiltään 3. tason, eikä mitään
*todella* kosmista siis tapahdu ainakaan ilman ulkopuolista apua.
Asian kanssa voi toimia kahdella tavoin.

1) Voit yrittää ohjata matkaa mystisempään suuntaan. Tämä vaatii pimeyttä,
aisti-informaation vähentämistä, hyvin tarkkaan valittuja matkakumppaneita
ja rauhallisen settingin. Tällöinkin voit "päästä jonnekin" vain jos
meditoit tai ainakin pysyt liikkumatta silmät kiinni huipun ajan. Tämän
jälkeen matkaa on kuitenkin vielä 3-4 tuntia jäljellä. Siispä luonteva
vastaus on:

2) Jätä mystiset piirteet sikseen, totuttele olotilaan ja ennenkaikkea
PIDÄ HAUSKAA! Aiemmin kävimme läpi kattavan luettelon trippileluja,
kokeile niitä! Kävele ympäri asuntoasi, lähde ulos (ehkä jopa päiväsaikaan?),
käväise miellyttävässä puistossa... älä pelkää nauraa ja hymyillä. Termi
"trippaava hölmö", joka asiaan perehtymättömälle kuulostanee oudolta,
kuvaa täydellisesti olotilaa, jossa viettänet matka-aikasi. Teet paljon
hupsuja ja/tai lapsellisia asioita, leikit hauskannäköisillä kivillä,
kasveilla, tms. ja tuijotat suu auki miten ihmeellisiltä puut näyttävät.
Olet jatkuvasti tietoinen siitä, miten "epä-aikuismaista" käytöksesi on,
mutta kyseisellä hetkellä sillä ei ole tippaakaan väliä, koska noiden
muutaman iloisen, psykedeelisen tunnin ajan voit kokea, miltä tuntuu olla
jälleen lapsi, pudottaa kaikki turhat ego-pelit ja kokea maailma uudestaan
ensimmäistä kertaa.

<> 5.4 Jake'n näkemys 

Kävin juuri läpi Psych Exp FAQ:a ja mietin miten hieno teos se onkaan
(kehut Gnosikselle [ja Nipolle!]). Mutta mieleeni tuli, että se edustaa
oikeastaan vain yhdenlaista trippaus"tyyliä" (jonka kannattajiin minä ja
lähimmät ystäväni satumme kuulumaan), joka on hyvin tajunnallinen,
hengellinen, rauhallinen; voisi jopa sanoa *terve*. Tätä tyyliä tuntuu
noudattavan valtaosa ihmisistä tässäkin ryhmässä, ja se onkin välttämätön
esim. DMT:n kaltaisten aineiden kanssa.

Tämä sai minut ajattelemaan muita käyttötyylejä, joihin olen törmännyt
(ja osallistunut). Tyylejä, jollaisten harrastajat eivät luultavasti ole
kovin kiinnostuneista internetin postituslistoista, matkan hengellisistä
ominaisuuksista tai edes järkensä pitämisestä koossa. Olen kiinnostunut
siitä, millaisia lähestymistapoja muut ihmiset ovat kohdanneet. Tämä
liikkuu kai samoilla linjoilla kuin jotkin aiemmatkin viestini.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa jotkin lukion opiskelukavereistani. Homman
ideana on "saada pää sekaisin". Käyttäessäsi happoa tai sieniä olet
"ihan paskana", "tosi pihalla", tms. Psykedeelejä käytetään kuin
voimakkaampaa versiota alkoholista. Ja hommaan liittyykin aivan sama
itsetuhoinen macho-asenne. Tiedätte kyllä: paljonko uskallat ottaa,
montako piipullista/jointtia/tms. pystyt ottamaan ennen kuin menetät
tajuntasi tai oksennat verta. Kun lähetin kotipuoleen sanan DXM:sta,
joukko heitä kävi ostoksilla, otti kolme pulloa kukin (ynnä huomattavia
määriä THC:ta) ja "kuoli pari kertaa". Eräs tyyppi istui viikon asunnossaan
käyttäen DXM:ia ja yritti lopulta maksaa toiselle kaverilleni 20$ siitä,
että tämä hakisi hänelle lisää.

Tyypilliseen iltaan kuuluu 6-8 annosta vahvaa happoa, istuen pimeässä,
savuisessa asunnossa, kykenemättä liikkumaan, Pantera, Machine Head, White
Zombie, Fear Factory, Sepultura tai muita vastaavia thrash/death-maestroja
soimassa täydellä volyymilla. Näiden henkilöiden levykokoelmiin ei taida
kuulua Brian Enoa tai worldbeatia. =)

He ovat ylpeitä siitä, että pystyvät pitämään itsensä koossa. He yrittävät
pelotella toisiaan, viedä itsensä tarkoituksella äärirajoilleen. Jos joku
alkaa käydä hermostuneeksi, muut tekevät parhaansa järkyttääkseen häntä
vielä enemmän.

Hauskoihin harrastuksiin kuuluu ajaminen lujaa pimeillä teillä, TV-ruudun
lyöminen sisään paljaalla nyrkillä, tappeleminen. Ajattelu on tietenkin
kiellettyä, koko kokemushan on pelkkä säväri, kaleidoskooppishow, tilaisuus
sekoilla.

Toisille pari lappua tai pari grammaa tarkoittaa, että on aika lähteä
radalle tai juoda kori kaljaa (Aivan, kori. Niille, jotka eivät tienneet,
et edes tunne sitä. Voin kyllä kuvitella, että maksasi tuntee.).

Ehkä tämä on vain ääriesimerkki bailausmentaliteetista...

<> 5.5 Muuta muistamisen arvoista

- Ainoa ulkoisesti havaittava merkki siitä että trippaat, ovat laajentuneet
  pupillit. Pidä aurinkolaseja ulkona liikkuessasi.
- Olethan jo lukenut LSD ja/tai Psilocybe FAQ:t?

<> 5.6 Loppuviisastelua

* Päästä irti, päästä itsesi vapaaksi...
* Se Johtuu Vain Huumeista.
* Kaikki On OK.

<> 6: OPPAALLE
      ~~~~~~~~
   Tämä osio on suunnattu heille, jotka tahtovat tutustuttaa ystävänsä
   psykedelian maailmaan mahdollisimman miellyttävällä tavalla.

<> 6.0 Esipuhe

Oppaaksi ryhtyminen ei ole kevyesti otettava tehtävä. Velvollisuutesi
oppaana on _opastaa_ muita, varmistaa ettei heille tapahdu pahaa ja
huolehtia, että kaikki on kunnossa. Tämä tarkoittaa myös, että sinun on
kyettävä asettamaan sivuun oma halusi pitää hauskaa ja ohjailla muiden
toimia sinulle sopiviksi. Tämä ei ole helppoa.

<> 6.1 Vaatimukset

Minimivaatimuksina voidaan pitää kokemusta psykedeeleistä (ei välttämättä
laajamittaista kokemusta, mutta ainakin jonkin verran ja mitä enemmän
sitä parempi) ja kykyä hoitaa mitä tahansa saattaakin tapahtua. Hyvä opas
pystyy "selvittämään päänsä" ja toimimaan järkevästi jopa kesken voimakkaan
matkan sen sijaan että joutuisi paniikkiin tai vetäytyisi itseensä.
Kyllin kokenut opas pystyy jopa pidättäytymään päihteistä ja asettamaan
silti itsensä samalle aaltopituudelle matkaajien kanssa. Tämä on
kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.


<> 6.2 Tehtävä

Hyvää opasta on verrattu hyväntahtoiseen zen-mestariin. Toisin sanoen,
oppaan tehtävänä ei ole hölöttää loputtomasti ja yrittää ohjailla
kaikkea mitä matkaaja tekee. Oppaan tehtävä on _opastaa_: auttaa 
matkaajaa hankalissa paikoissa, muistuttaa tarpeellisista asioista,
mutta ennen kaikkea tietää milloin vain olla hiljaa ja antaa matkaajan
kulkea omia polkujaan. Oppaan tulisi tarkkailla matkaajaa, mutta tätä
häiritsemättä. Älä kysy viiden minuutin välein onko kaikki hyvin,
sellainen vain hermostuttaa. Mikäli tarkkailet tilannetta, huomaat kyllä
jos kaikki ei ole kunnossa.

Oppaan tehtävä pääpiirteittäin:

* Nousuvaihe on yleensä matkan ratkaisevin osa, koska se suuresti
  määrittelee millainen huipusta muodostuu. Pidä tässä vaiheessa 
  huolta, että matkaaja voi hyvin. Kumpikin pystyy kommunikoimaan
  ainakin aluksi, joten asia on helppo tarkistaa.

* Huipun saapuessa on yleensä aika selvää, miten matka menee. Jos kaikki
  on kunnossa, hyvä, sulaudu vain taustalle tarkkaillen matkaajaa
  hienovaraisesti ja hoida tarvittaessa tavanomaisia asioita, kuten
  levyjen vaihto. Seuraavassa osiossa on neuvoja siltä varalta, ettei
  kaikki mene hyvin.

* Lopulta huippu menee ohi ja matkaaja alkaa todennäköisesti liikkua
  ympäriinsä ja leikkiä trippileluilla (kai muistit trippilelut?).
  Liity mukaan! Trippaavan henkilön lähellä ollessa on helppo itsekin
  päästä muuttuneeseen mielentilaan.

Varmista etukäteen matkaajan ymmärtävän, että olet paikalla yksinomaan
auttaaksesi häntä, eikä hänen tule epäröidä pyytää mitä tahansa.
Rohkaise matkaajaa kommunikoimaan matkan aikana, varsinkin jos matka
ei suju hyvin tai jokin häiritsee häntä. Tämä kuulostaa helpolta,
mutta on helpommin sanottu kuin tehty.

<> 6.3 Hankaluuksien hoitaminen

Ihmiset reagoivat eri tavoin epämiellyttäviin tuntemuksiin, mutta
tyypillinen reaktio on vetäytyä sikiöasentoon ja näyttää tuskaiselta.
(Toisaalta, monet vetäytyvät kokoon myös tuntiessaan olonsa hyväksi.
Kannattaa ainakin tarkistaa kasvonilme ennen kuin puuttuu asiaan.
Tästä kannattaa myös keskustella matkaajan/-jien kanssa etukäteen.)
Jos matkaajalla ei näytä menevän hyvin, laita soimaan jotain tuttua ja
rauhoittavaa musiikkia, vaihda paikkaa tai lähde matkaajan kanssa ulos
kävelylle. Jos hän on peloissaan, pidä häntä käsistä ja vakuuta kaiken
olevan hyvin. Jos hän esittää jonkin pelonaiheen ("Loppuuko tämä ikinä?
Olenko tulossa hulluksi? Kuolenko minä?"), vastaa kumoten tämä pelko
nimenomaisesti, muistuta häntä siitä, että hän on päihteen vaikutuksen
alaisena, että matka päättyy aikanaan ja että olet paikalla niin ettei
mitään pahaa tapahdu. Jos hän on surullinen, halaus voi tehdä ihmeitä.
Suuri osa vastauksista ongelmiin on löytyy maalaisjärjellä, kunhan vain
tarpeen vaatiessa puutut rohkeasti asiaan. On tavallista, että kielteiset
tuntemukset "halvaannuttavat" matkaajan niin, että hän on kyvytön toimimaan,
esimerkiksi sanomaan että matka menee huonosti, joten aloite on oppaalla.

Oli kyse millaisesta tahansa huonosta matkasta, on tärkeää korostaa
trippaajalle, että pelko johtuu egon yrityksestä pitää itsensä koossa
ja että ainoa lääke on päästää irti. Vastarinta ei ole vain hyödytöntä
vaan haitallista ja omiaan pahentamaan tilannetta. Ainoa asia, jota
trippaajan tarvitsee pelätä, on pelko itse - joskaan Winston Churchill
tuskin tarkoitti tätä.

Jos tämä ei tunnu auttavan, eikä se välttämättä auta, toinen tehokas
keino on vaihtaa settingiä. Aivan, toistan itseäni, mutta tämä on tärkeää.
Trippaaja vastustaa usein ajatusta paikanvaihdosta, mutta jos lempeästi
ohjaat hänet toisaalle, on vaikutus usein huomattavan hyvä. Paikkaa
vaihtaessa pyri luomaan kontrasti. Toisin sanoen, jos olitte sisällä, 
menkää ulos ja päin vastoin. Tämä antaa trippaajalle tilaisuuden aloittaa 
"puhtaalta pöydältä" uuden ympäristön syrjäyttäessä edelliseen liittyneet 
mielikuvat.

<> 6.4 Anonyymin kirjoittajan tiivistelmä

En oikein pidä termistä "opas". En kuvittelisikaan "opastavani"
ketään. Yleensäkin aktiivinen yritys ohjata matkan suuntaa
on ansa, johon opas helposti lankeaa. Opas menettää mahdollisuuden
oppia matkaajan kokemuksista. Kutsun opasta mielummin "avustajaksi".

Avustajan läsnäolosta on muun muassa seuraavat hyödyt:

1) Avustajan kanssa pystyt rohkeammin kohtaamaan negatiivisiakin
   asioita. Avustajan läsnäolo tuo turvallisuutta käsiteltäessä
   vaikeita kokemuksia tai matkan käydessä hyvin voimakkaaksi.
   Tällä tavoin voi paremmin valottaa omia "pimeitäkin" puoliaan.

2) Avustaja voi auttaa, mikäli pelkäät menettäneesi järkesi.
   Tämänkaltaiset pelot ovat aivan normaaleja huomioonottaen
   miten valtavia muutoksia matkaajan aisteissa ja tajunnassa
   tapahtuu. Esimerkiksi ajantajun menetys voi johtaa paniikkiin
   ("apua, se ei päätykään!"). Avustajan tulisi kertoa missä
   vaiheessa matkaa olet, kauanko on jo kulunut ja kauanko
   matka vielä kestää. Tällöin pääset yhä kokemaan hyvät puolet
   "ajan pysähtymisestä", mutta pääset eroon siihen mahdollisesti
   liittyvästä pelosta.

3) Avustaja voi muistuttaa sinua matkan tarkoituksesta. On helppoa
   eksyä johonkin tiettyyn havaintoon tai asiaan ja harhautua
   täysin alkuperäisestä suunnasta. Avustaja voi muistuttaa sinua
   ennaltasovittuna aikana.

4) Matkan jälkeen et yleensä muista läheskään kaikkea. Avustaja
   voi tehdä muistiinpanoja, jotta kokemukseen on helpompi palata
   ja sen voi käydä jälkeenpäin läpi oikeassa järjestyksessä.
   Tällä tavoin pystyt paremmin oppimaan kokemuksistasi.

5) Asioiden mennessä huonosti, avustaja voi puuttua asioihin
   muuttamalla settingiä: vaihtaa musiikkia, suuntaa huomiosi
   johonkin muuhun, vie sinut toisaalle, jne. Päästyäsi taas
   tasapainoon, voit sitten palata ongelmalliseen kohtaan.

Kannattaa myös muistaa miten hyödyllistä auttajana toimiminen voi olla.
Näkemällä miten muiden matkat sujuvat, voi samalla oppia paljon omistakin
kokemuksistaan. On myös sanomattoman hienoa päästä näkemään, kuinka
ihmiset varauksetta nauttivat elämän yksinkertaisista ihmeistä, luonnon
kauneudesta; tämä muistuttaa mainiosti avustajaa itseäänkin näistä
asioista. Avustajalla on mainio tilaisuus oppia ihmismielestä. Ajattele
kaikkia niitä psykologeja, joilta tämä riistettiin 60-luvulla. Lyön vetoa
että monet heistä olisivat antaneet mitä tahansa voidakseen jatkaa
tutkimustaan!

<> 6.5 Alaviite

_Psychedelic Experience_ käsittelee aihetta laajalti. Sen sijaan, että
kopioisimme koko teoksen (joka on suureksi osaksi, joskaan ei kokonaan,
tiivistetty edellä), suosittelemme että hankit kyseisen kirjan saadaksesi
vaihtoehtoisenkin näkökulman. Muista kuitenkin, että _P.E._ on suunnattu
suurille, yli kymmenhenkisille ryhmille oppaineen, kun taas me olemme
keskittyneet tyypillisempiin 2-4 hengen ryhmiin.

Lisäksi, jotkut eivät pidä _P.E.:stä_, koska kokevat oppaan roolin siinä
aivan liian aktiiviseksi ja koska siinä on usein negatiivisluonteinen sävy,
esim. "ellet tee X, Y ja Z, kärsit psykedeelisessä helvetissä." Omasta
mielestäni valtaosa neuvoista on tästä huolimatta aivan paikkansapitäviä,
mutta tämä on mielipidekysymys.

<> 7: YHTEENVETO
      ~~~~~~~~~~
   Nosta tajuntasi lähtöasentoon, sammuta _kaikki_ savuttavat materiaalit,
   kiinnitä henkiset turvavyösi ja nauti lennosta. Hyvää matkaa!

(K) Kopyleft Brahman Industries 1995-2001.  All rites reversed.